Valkoiset sääreni näyttävät jotenkin säädyttömiltä. Auringon säteet saavat pitkästä aikaa hivellä vaatteiden sisälle piiloteltuja raajoja ja toivottavasti tummentaa niiden ihoa edes hieman.
Luin artikkelin kulttuurisesta omimisesta. Se vain sekoitti ajatuksiani. Periaatteessa omimisessa lainataan asioita toisesta kulttuurista (viittaan kuuluisaan sulkapäähinegateen ja Laura Lindstedtin romaaniin Oneiron). Ongelmallista lainaaminen on, jos tuota kulttuuria ja tapoja ei tunneta. Paheksuttavinta on sorretulta alkuperäiskansalta omiminen. Melkein kaikki on kuitenkin lainaa jostain. Toisaalta ajattelen, että mille vaan voi nauraa ja toisaalta kaikesta tehdä fiktiota, joten koko omiminen on ilmiönä vaikea.
Seuraan Instassa nuorta Suomessa asuvaa etnisesti ei kantasuomalaista naista, joka on siis tummaihoinen. Hän oli innoissaan saatuaan odottamattoman lahjan. Kauniin kääreen alta paljastui laatikollinen Brunbergin suukkoja. Nuori nainen vaikutti olevan hämmentynyt ja pahoillaan lahjasta.
Eräs tuttuni sanoi, ettei hänelle n-sana tarkoita mitään rasistista (niinkuin ei monelle muullekaan suomalaiselle). Niille, joita tällä sanalla nimitetään se on kuitenkin loukkaavaa, siksi on yksinkertaisinta välttää koko sanaa.
1 kommentti:
Tämä on hankalaa. John Waynen veret seisauttava sisääntulo 'villin lännen' kapakkaan, sai Jouko Turkankin haltioitumaan (niistä askelista). Nykyään nämä elokuvat ovat masentava luku yhdestä kansanmurhasta. Voimmeko silti edelleen ihailla Waynen 'tilan haltuunottokykyä'?
Olen valkolaisena muutaman romanin hyvä ystävä ja voin heille heittää ajoittain 'muutamia havaintoja' - he ovat sen ensin aloittaneet. Meillä 100 % luottamus. Siitä on kyse. Ihmisiä ei saa ryhmänä loukata. Eikö se ole aika helppoa noudattaa.
Kyse omimisesta koskee aina jotain alistettua ryhmää. Minä Turkulaisena kestän kyllä irvailua kaupungistamme, Tamperelais-raukkoja en uskaltaisi maalaisjunttiudesta pilkata.
Lähetä kommentti