Eräs miespotilas sanoi minulle hiljattain "Joko olet ottanut moottoripyörän esille?". Minkä moottoripyörän? Hän ehkä sekoitti minut johonkin toiseen tai sitten näytän prätkämimmiltä. Luovuin autostakin parikymmentä vuotta sitten, enkä ole päivääkään katunut ratkaisua. Miten huoletonta onkaan autoton elämä!
Tamperelaiset Nits-fanit ryömivät taas kerran luolistaan katsomaan ja kuuntelemaan suosikkiaan. Mietin aina, missä nämä fiksut kypsempään ikään ehtineet ihmiset muulloin lymyilevät. Keikka oli taas kerran hieno, nousimme seisomaan ja taputimme innoissamme.
Tarkastin Wikipediasta, että tämä hollantilainen bändi on perustettu 1974. He eivät ole vieläkään uupuneet vaan käyvät keikoilla (esiintyvät näköjään Saksassa, Belgiassa, Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Suomessa) ja tekevät uuttakin musiikkia. Jos minulle ilmoitetaan, että tänään onkin pari ylimääräistä potilasta, vaivun lattialle parkumaan, mutta nämä jaksoivat soittaa kolme ylimääräistä kappaletta ja tekivät sen täysillä. Toki kaksi ylimääräistä kuuluukin ennalta sovittuun koreografiaan, mutta saimme siihen päälle vielä yhden encoren. Tänään on vuorossa Turku.
Eilisessä Fustrassa oli vain kaksi jumppaajaa. Saimme käytännössä yksilöohjausta. Muistan yläselän lihakseni Fustra-päivänä ja ehkä vielä seuraavana, jonka jälkeen unohdan ne tyystin. Silti ne ovat kuulemma kehittyneet.
Kuva on lainattu bändin sivuilta.
1 kommentti:
Oli hieno konsertti! Minä "löysin" Nitsit vuonna 1985, kun olin käymässä Helsingissä ja poikkesin Aleksanterinkadun Fazerin musiikkiliikkeessä. Joku Adieu sweet banhof -albumin kappaleista soi liikkeessä. Olin ujo ja nuori ja maalta ja tuntui lähes ylitsepääsemättömältä kysyä hienolta ja helsinkiläiseltä myyjältä, mikä ja kenen kappale se oli. Mutta niin oli minunlaistani musiikkia, että voitin itseni ja kysyin - ja ostin vinyylilevyn, joka vieläkin on jossain vintin kätköissä. Kyllä olen ollut tyytyväinen, että kysyin, sillä iloa on siitä kysymyksestä ollut jatkuvasti jo siis 33 vuotta!
Lähetä kommentti