Kaikki ovat nykyään huolissaan pojista, jotka eivät lue vaan pelaavat jalkapalloa ja Angry Birdsia. Miksi kukaan ei ole huolissaan minusta, joka luen liikaa? Makaan sohvalla melkein ympäri vuorokauden ja nousen ylös vain hakeakseni uuden romaanin. Onneksi on pakko välillä pistäytyä töissä.
On lapsisukupolvia, joilta lukeminen kiellettiin. Lapset komennettiin sen sijaan rikkaruohoja kitkemään. Lukeminen koettiin turhuutena, joka turmeli mielen ja silmät.
Kuka alle parikymppinen haluaa tehdä jotain, jota koulussa ja kotona tuputetaan? Kirjat pitäisi kieltää! Toinen mahdollisuus on vihjata, että teos sisältää hurjan seksikohtauksen, eikä romaanin lukeminen ole siksi suotavaa. Jättää kertomatta miltä sivulta toiminnan kuvaus löytyy.
Silloin kun en lue niin kirjoitan. Ajanhukan ymmärtäisi, jos kyse olisi jostain erityislahjasta, mutta harrastan riipustelua. Kirjoitan yksinkertaisia lyhyitä lauseita. En mainitse tätä kalastellakseni kehuja teiltä.
Lenkillä käydessänikin kuuntelen nykyään kirjailijoiden haastatteluja tai Proustin moniosaista romaania Kadonnutta aikaa etsimässä (löytyy Ylen Areenasta). Jälkimmäistä kuunnellessa havahdun välillä siihen, että Erja Manton ääni on muuttunut omien ajatusteni taustamusiikiksi.
Laitoin tänään ruokaakin. Korvasin ohjeen munakoison kesäkurpitsalla ja grillatun paprikan aurinkokuivatulla ja tuoreella paprikalla (aineksia ei löytynyt lähikaupasta). Missä vaiheessa ruoka vaihtuu toiseksi, montako raaka-ainetta voi korvata ja kutsua ruokaa edelleen pelmenipannuksi? Pelmenitkin voisi korvata tässä vaikka tortelliineilla, jolloin ruoka ehkä muuttuisi tortelliinipannuksi.
1 kommentti:
Olisimme huolissamme sinusta vasta jos alkaisit kirjoittaa monimutkaisia pitkiä lauseita.
Lähetä kommentti