Pöyhkeilevä peikonlehti

Pyöräni etulokasuoja rämisee ja pelkään sen irtoavan jossain vähän kovemmassa töyssyssä. Olen ratkaissut ongelman siten, että kuljetan repussani veistä, jolla kiristän ruuvit joka kerran ennen kun lähden ajamaan. Joku käyttäisi ruuvimeisseliä, mutta en omista tähän tarkoitukseen sopivaa mallia. Vaikka kuinka tiukkaan veitsellä väännän, niin aina ne löystyvät. Ruuvit. Tätä on jatkunut jo muutaman viikon ajan. Ratkaisu (toistuva ruuvien kiristys) ei ole erityisen kestävä ja pikkuisen nolottaa kaivella se veitsi esille ja kyykistellä veitsi ojossa etupyörän ympärillä. Näillä mennään kunnes viitsin viedä pyörän korjaamolle.

Kuuntelin Nuoren Voiman podcastia, jossa Erkka Mykkänen haastatteli kirjailija Antti Heikkistä, joka kirjoittaa kirjansa nilsiäläisessä autotallissa, jonne on rakentanut miesluolansa. Heikkinen ryhtyi kirjoittamaan paikallislehteen jo 17-vuotiaana (toivottavasti muistan oikein). Merkittävä paalu hänen urallaan oli raportti suuresta peikonlehdestä ja sen emännästä ja isännästä. Pöyhkeilevästä peikonlehdestä kirjoittaessaan kirjailija löysi oman äänensä.