Korttelin päässä residenssistä toimii ruokala (Schlemmer Bistro), jossa työmiehet täyttävät vatsansa. Bistron vakiannoksiin kuuluvat Currywurst mit Brötchen, Soljanka mit Brötchen, Boulette mit Kartoffelsalat, Hamburger Schnitzel mit Pommes Frites (annosten kirjoitusasu kopioitu ruokalistasta), ruokalassa on lisäksi päivittäin vaihtuvia annoksia. Puitteet ovat vaatimattomat, eikä ruokien päälle ripotella rucolan lehtiä tai muuta turhaa. Söin annoksen, joka koostui suolatusta sillifileestä, perunoista ja kastikkeesta, joka oli jotain kylmää hapanmaitotuotetta (creme fraiche?), L söi perunalettuja ja omenasosetta ja K porsasta ja perunaa, joka oli jauhettu ja pyöritelty säännöllisiksi kimmoisiksi palloiksi joilla olisi voinut pelata jotain pallopeliä. Silli oli hyvää. Join ruoan kera punaista hieman hiilihapotettua mehua, jota näin paikallistenkin nauttivan.
Siirryin pullovedestä hanaveteen, sillä huomasin, etteivät L ja K ole sairastuneet vaikka ovat juoneet sitä. Veden kantaminen kaupasta tuntuu typerältä ja ei kai saksalainen hanavesi myrkkyä ole.
Laitoin pyykinpesukoneen pyörimään ja yritän kirjoittaa. Roskikset alkavat täyttyä, avainnippuun on kiinnitetty avain, jossa lukee roskat, tarvitsisi enää tietää mihin lukkoon avain sopii. Olen tehnyt pari kierrosta talon pihalla löytämättä sopivaa kohdetta.
8 kommenttia:
Tässä on pakko mainita että kun olin 35 vuotta sitten interraililla kaverin kanssa, yhdessä saksalaisessa majapaikassa kysyimme samassa paikassa olleilta saksalaisnuorilta että voikohan tätä hanavettä juoda. Nuoret järkyttyivät kamalasti ja suorastaan huusivat päin naamaa että Saksassa hanavesi on AINA juomakelpoista! He olivat niin loikkaantuneita epäilystämme että eivät olleet pysyä nahoissaan. Tunsimme itsemme tosi tyhmiksi, vaikka nyt kun asiaa katsoo toisesta näkökulmasta, sehän osoitti pikemminkin näiden saksalaisten pienet piirit. Ei ulkomaalaisten ole pakko tietää kaikkea Saksasta.
Perussaksalainen ruoka on mättöä. Rasvaa ja hiilareita ei ole säästelty, eikä suolaa. Söin aikoinaan silloin tällöin Berliinissä saksalaisen lääketehtaan henkilöstöruokalassa. Ruoka oli tosi suolaista ja kun ihmettelin asiaa kollegoille, kävi ilmi, että saksalaisessa lääkiksessä ei opeteta suolan nostavan verenpainetta. Ruokalan vieressä oli kahvio, jonka ilma oli sinisenä tupakansavusta. Ilmeisesti tupakasta ja keuhkosyövästäkään ei puhuta.
Niin, ja mukavaa residenssiä sinne! Kyllä se aina kotiolot voittaa. Vaikka nyt ei varmaan olisi kylmä sinunkaan residenssissäsi.
Ruoassa on riittävästi suolaa, ei tarvitse lisätä. Tällä ilmalla suola maistuu. Täällä tupakoidaan silmämääräisesti enemmän kuin Suomessa, asiaan vaikuttanee sillan toiselta puolelta saatava halpa tupakka.
Joku ihmetteli, onko tämä autiokaupunki, kun kuvissa ei näy ihmisiä. Häveliäisyyteni estää ihmisten kuvaamisen, joten ravintolakuvat on otettu niiden ollessa suljettuja.
Ei sellaista voi tietää. Hyvä juttu kuitenkin, että se on juotavaa.
Heidi, meille maistuvat kyllä saksalaiset ruoat ja etenkin kahvilatuotteet. Pari viikkoa Saksassa tai Itävallassa ja joka iltapäiväteellä Apfelstrudel mit Vanille Sauce oder mit Vanille Eis. Viivymme pisimpään yleensä Itävallassa ja Salzburgissa, mutta ei turistisesonkina. Olemme löytäneet aivan loistavia italialaisia ravintoloita eli joka toinen ilta paikallinen ja joka toinen ilta italialainen. Yleensä kaipaan aina sinne päin, mutta en juuri nyt...Tällä saarellakin on jo tarpeeksi kuumaa eli varjossa vielä +30 astetta!!!
Tämä on pieni kaupunki, mutta varsin hyvä italialainen ravintola löytyy, kaksi kreikkalaista, meksikolainen, intialainen ja monta muuta. Minäkin pidän näistä kahviloista, mutta ne perunat bistrossa olivat outoja.
Lähetä kommentti