keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Iltahartaus

En kuulu kirkkoon. Erosin siitä vihaisena nuorena naisena, koska naisista ei voinut tulla pappeja. Nyt olen vihainen keski-ikäinen nainen ja nyt naisesta voi tulla jopa piispa, en ole kuitenkaan liittynyt takaisin kansankirkkoomme. Toki nyt ärsyttää, että tyttäreni ei voi mennä naimisiin kirkossa, tosin hänkään ei kirkkoon kuulu.

Aikoinaan kirkosta ei erottu netissä vaan usein vaadittiin tapaaminen papin kanssa. Kun siskoni oli menossa eroamaan samaisesta laitoksesta, hän näki edellisenä yönä unta ystävästään, joka oli unimaailmassa menettänyt näkönsä. Kylmät väreet kulkivat siskoni pintaa pitkin kun hän tapasi seurakunnan palvelijan: pappi oli sokea.

Aikoinaan naapurissamme asui seurakuntamme pappi. Kutsuimme häntä nimellä biskop Pirskanen. Mies kiillotteli autoaan kaikki vapaa-aikansa.

En ole tehnyt lopullista päätöstä uskonnon suhteen. Olisi hienoa uskoa ja nojata johonkin. Älyn tasolla uskonnot ovat kuitenkin kestämättömiä. Olen pariin otteeseen ollut Valamossa ja yrittänyt oikein tosissani henkistyä onnistumatta. Kokemus on ollut rauhoittava ja juhlava, mutta ei muuta.

Kuulin äsken sattumalta radiosta Torsti Lehtisen pitämän iltahartauden. Arvostan ja pidän suuresti hänestä. Minulla on ollut ilo tavata hänet muutaman kerran ja hän on yksi viisaimmista miehistä joita olen kohdannut ja kaiken lisäksi huumorintajuinen. Iltahartauden päätösvirsi oli Kulkurin valssi. Jos iltahartaudet olisivat aina sellaisia, jonka Torsti piti alkaisin kuunnella niitä säännöllisesti.

2 kommenttia:

exme kirjoitti...

Kun itse erosin kirkosta (vuosia, vuosia sitten), olisin toivonut, että olisin saanut keskustella jonkun kirkon edustajan kanssa. Nythän heille jäi ihan epäselväksi, miksi erosin. Tai mitä ylipäätään tein kirkon jäsenenä ennen kuin erosin. (Kai sellaisen keskustelun olisi saanut, jos olisi jaksanut selvittää asiaa, en tiedä.)

Sanna kirjoitti...

Erosin Kannelmäen seurakunnasta joskus 80-luvulla, naimisiinmenon ja uskovaisen anopin takia liityin takaisin Hyvinkäällä 90-luvulla. Erotessa se oli pelkkä paperin kirjoitus ja sillä selvä, mutta takaisin liittyessäni jouduin toimistopastorin puhutteluun! Meinasin jo kääntyä takaisin, että pitäköön tunkkinsa, mutta onneksi en... naimajaiset oli mukavat :)

Ja sulla on mukava blogi!