Aiemmin iltani menivät sivistävän Facebook- ja nettisurffailun merkeissä, nyt uutena on tullut ylentävä ja kehittävä uuden puhelimen ihmettely ja pyörittely. On se niin ihmeellinen. En ole vielä sillä soittanut, olen saanut yhden tekstiviestin (sanoin työkaverille, että lähetä minulle tekstari, että näen mitä tapahtuu) ja olen lähettänyt koemielessä viestin tyttärelleni. Kun puhelin soi ensimmäistä kertaa menin sellaiseen paniikkiin, että en osannut vastata.
Töissä päivät ovat näinä aikoina yhtä syömistä. Ikävä kyllä siihen kuluvaa aikaa ei ole mitenkään huomioitu päiväohjelmissamme. Huomenaamulla on hallintomeeting, jossa tarjotaan torttukahvit, sieltä on kiiruhdettava yksikköömme, jossa on tarjolla joulupuuroa ja luumusoppaa ja yletön määrä herkkuja (nyyttikestit), päivällä on koko yksiköllemme joululounas (sen tarjoaa eräs kaupallinen taho, mutta emme missään nimessä aio antaa tämän lounaan vaikuttaa päätöksiimme) tämän lisäksi potilaat kantavat selkä vääränä meille suklaarasioita. Muina aikoina söisimme vaikka styroxpaloja jos saisimme. Joulu on kerran vuodessa vain (onneksi).
3 kommenttia:
Meillä oli tänään sairaanhoitopiirin tarjoama virallinen joululounas. Ruokasali oli väkeä pullollaan tämän suurtapahtuman vuoksi, ikinä muulloin ei tarjota edes kahvia ellei joku jää eläkkeelle.
Söin lautasellisen pelkkää graavilohta, pidän siitä. Vieruskaverit katsoivat vähän pitkään.
Meiltä poistettiin säästösyistä talon tarjoama jouluruoka ja elävät joulukuuset.
Näillä toimilla talous kohentuu ihan silmissä.
Lähetä kommentti