lauantai 25. joulukuuta 2010

Näköispipari



Kannatti valitella blogissa liian lyhyestä torkkupeitosta, sain joululahjaksi riittävän pitkän. Sekä ylävartalo, että varpaat peittyvät samanaikaisesti pehmeän lämpimän peiton alle, vaikka satunkin olemaan näin poikkeuksellisen pitkä (164 cm) henkilö. Kuvassa näette myös kisun ja ihanan näköiskisupiparin. Sain muutenkin hienoja lahjoja, vaikka en ole ollut erityisen kiltti.

Kuuntelimme jouluaattona joululauluja. Monet niistä ovat kamalia. "Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta" ja pohjanoteerauksiin kuuluu se, jossa suurella puurokauhalla annetaan maailmaan rauha. Tampereella muodostuneen perinteen mukaisesti ratkoimme Aamulehden kuva-arvoituksia, kyse oli linnuista ja kaloista, joiden tuntemus ei seurueessamme ollut kovin kaksinen. Hesarissa oli aikoinaan juttusarja, jossa seurattiin sääksen muuttoa. Lintuun oli kiinnitetty radiolähetin. Tyttäreni luuli, että sääksi on hyönteinen ja häntä säälitti kuinka hontelo itikka joutui lentämään pitkiä matkoja radiolähetin selässä.

Esiinnyin aikoinaan Joulujuhlien tonttuleikissä, minut kannettiin näyttämölle, johtui varmaan siitä, että oli pieni ja kevyt. Saimme joulujuhlissa paperipussit, jossa oli pipari, laku ja omena. Kuulin radio-ohjelmassa, että opettajat pistivät joka pussiin pienen reiän estääkseen niiden paukuttelun.

Jouluruokia tehdessäni ihmettelin nenääni tunkeutuvaa palaneenhajua, jonka lähdettä en keitoksissani huomannut. Myöhemmin havaitsin, että villatakkini hihaan oli palanut reikä.

Ei kommentteja: