Lähdimme kiireellä perjantaina töistä taksilla junaan, joka oli tietysti myöhässä puoli tuntia. Täyskaimani sai virtsatulehdusoireita, junan myöhästymisen takia ehdimme apteekkiin. Sanoin olevani lääkäri, annoin puhelinreseptin kaimalleni, tilanne huvitti farmaseuttia. Heidi otti apteekissa ensimmäiset tabletit ja ehdimme kaikesta huolimatta junaan. En saa töissä koskaan avaamatonta kirjettä, sähköpostit menevät usein ensin toiselle Heidille.
Pidin luennon hoitajille. He olivat jotenkin rennompia ja epävirallisempia kuin me lääkärit. Söimme luentojen jälkeen aterian, johon kuului viisi eri ruokalajia, siitä huolimatta jäi melkein nälkä. Yksi hoitajista paljastui lapsukaiseksi, jota olin nuorena tyttönä hoitanut. Rovaniemeläinen hoitaja jonotti baaritiskillä viinilasillista. "Maalla olemme tottuneet saamaan heti", sanoi tuo rouva suureen ääneen.
Sen verran väsynyt olen, että ripottelin pastakastikkeeseen kanelia. Jouluinen maku. En kuitenkaan pidä kanelisesta kastikkeesta, joten jouduin aloittamaan ruoanlaiton alusta.
Helsinki oli kaunis, talvinen, jouluvaloinen. Ostin taas villatakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti