En osaa kirjoitta runoja, kirjoitin siitä huolimatta runon IKEAsta. Luulin, ettei sellaista olisi ainakaan suomen kielellä julkaistu. Sittemmin löysin Jukka Vieno kirjasta "Stockan kulma" kaksi IKEA-ruonoa ja viisi Sesto-runoa. Etsin joulurunoa ja löysin kirjasta tämän:
SESTON KIRKKAUTEEN V
Ostan lahjan
itselleni,käärin
pakettiin, piilotan
kuusen alle,avaan
ja saan mitä haluan,
lapsellinen.
Enemmän haluaisin
että joku arvaisi
mitä haluan,
ja vielä enemmän
haluaisin että
saisin yllätyslahjan.
Mutta kaikkein eniten
toivon etten haluaisi
yhtään mitään.
Se on intohimoni
(Minulle säilyy mysteerinä välimerkkien käyttö runoissa.)
Luin Jari Tervon Koljatin. Se oli hyvin nokkela, härski, ensin siitä innostuu, sitten se alkaa kyllästyttää, nokkeluuteen väsyy, alkaa odottaa jotain muuta. Minulle tuli mieleen sanomalehtiartikkeli uuden junavuoron avaamisesta Helsingin ja Pietarin välille. Jutun kuvituksessa Putin ja Halonen istuvat vastakkain junan ravintolavaunussa kuin rakastavaiset , valkoisella liinalla on kaksi kuohuviinilasia, Halonen pitää kättään omistavasti Putinin kädellä.
Todellisuus on uskomaton, uskomattomampi kuin mikään fiktio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti