Luin Hesarista Sinikka Nopolan joulujutun. Pidän kynttilöiden polttamisesta ja liikutun hartaista joululauluista, muuten olen surkea jouluihminen. Yhtenä vuonna lähetin joulukortteja, tämä aiheutti hämmennystä kavereissani. Joululahjat hankin aina viime hetkellä. Tosin lapset haluavat lahjaksi lähinnä rahaa ja sitä he myös saavat. Tämä Joulu menee osittain työn merkeissä.
Viime vuosina olen tavallisesti viettänyt joulun vanhempieni luona, välillä jompi kumpi tai molemmat lapset ovat olleet mukana. Silloin on ollut mukavaa. Kun lapset ovat viettäneet koko joulun muualla olen tuntenut itseni orvoksi sukujoulussa, jossa kaikilla muilla on puoliso.
Isäni on aito jouluihminen. Kun joulukuusi oli hänen mielestään liian harva hän porasi runkoon reikiä, johin hän tunki oksia. Aikakausilehdetkin pitää pakata joulupaperiin. Joulupöydästä on löydyttävä rosollia ja lipeäkalaa, puhumattakaan kinkusta ja erilaisista laatikoista. Jälkiruoaksi pitää olla sekahedelmäkiisseliä. Kuusessa poltetaan aitoja sekä sähkökynttilöitä. Joulumusiikki raikaa.
Asuimme osan opiskeuajasta sellaisessa puurötiskössä. Vierailimme aattona anoppilassa. Olimme unohtaneet jotain kotiin, jonka miehen veli jostain syystä kävi hakemassa. Kuusessa paloivat iloisesti aidot kynttiät, olimme lähtiessämme unohtaneet sammuttaa ne. Samana jouluna miehen veli tuli meille jouluaterian jälkeen ja juhlimme aattoa naapurissa lähes aamuun saakka. Naapureilla oli kaksi mäyräkoiraa. Mies oli urheilullinen ja juoksi maratoneja kuluneilla vanhoilla tossuilla. Mies usein pyöräili ja nainen ajoi huonokuntoisempana perässä pappatunturilla.
En askartele piparitaloa, en tee joulusiivousta. Imuroin, hankin joulukukan, punaviinipullon, suklaata, kirjoja ja hyvää ruokaa. Poltan kynttilöitä ja laitan esille pari lasten pienenä tekemää joulukoristetta. Katson televisiosta Frank Capran elokuvan "Ihmeellinen on elämä". Päätän aina viettää toisenlaisen Joulun, matkustaa johonkin kauas. Lopulta kuitenkin istun junassa matkalla sukujoulua viettämään.
Tänä vuonna en pääse matkustamaan mihinkään. Aattona minut jouluorpona on kutsuttu kaverin luo ja Tapanipäivänä toisen kaverin luo. Elleivät lapset nyt sitten päätä tulla luokseni. Eivät ole vielä päättäneet mitä tekevät. Yritän olla ruinaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti