I am a woman

Sanon kuten savolainen kampaaja tutulleni, joka meni hiuksiaan leikkauttamaan: en tiijä mitä tästä tulloo, käetkin niin vapisoo. En käytännössä nukkunut viime yönä, kemiallisin keinoin saavutettua torkkumista täyttyi tunti pari. Vietin yön Atlantin yllä, turistiluokassa, jalat koukussa, juuri ja juuri ne oikenevat enää. Kirjoitan siis matkasta jotain sekavaa. Saavuin Chicagosta Tampereelle pari tuntia sitten. Osallistuin alani kongressiin ja olen sen antiin ihan tyytyväinen, välillä luentosaliin ei mahtunut ja jouduin tyytymään kakkosvaihtoehtoon, mutta ei se mitään. Ei tarvitse hävetä suomalaisen hoidon tasoa.  

Jet lagista puheen ollen, tapasin kongressissa miehen, joka tutkii vuorokausirytmiä. Hän sanoi, että hyvä keino jet lagin välttämiseen on tukeva  humala aikavyöhykkeitä ylitettäessä. Aivot resetoidaan uuteen rytmiin.

5.11.

Lauantaiaamuna kemiallisesti autetun (ei alkoholia kuitenkaan) virkistävän viiden tunnin yöunen jälkeen hakeudun kongressikeskukseen kuuntelemaan koko päivän kestävää alani review-kurssia. Amerikkalaiset luennoitsijat ovat rentoja ja vitsikkäitä ja asiaakin löytyy. Olen puoliunessa, mutta ahkera.  Kongressin avajaiset järjestetään eläinmuseossa. Tarjolla on amerikanherkkuja, pannupitsaa ja hot dogeja. Kymmeneltä olen petissä, herään klo neljä, eikä nukuta. Huoneeni on 16.kerroksessa, yläpuolella sijaitsee hotellin kuntosali, metelistä päätellen joku aamuvirkku voimailija heittelee käsipainoja.

6.11.

Nämä onnettomat vaihtavat talviaikaan, aamuyöhön tulee tunti lisää valvottavaa. Käyn "Meet the professor" sessiossa (paikka on varatttava viikkoja etukäteen). Amerikkalaiset kyselevät, minä en (tiedän jo kaiken, heh, heh). He syövät samalla roskaruokaa. Huomaan taas, että hoitomme on modernia.

Päivät ovat sekaisin. Pilvenpiirtäjät näyttävät kauniilta, välillä niiden huiput sukeltavat sumuun. Kerjäläiset ovat kohteliaita "Good bless you" (en antanut rahaa). Ambulanssit ujeltavat, tämä onTeho-osaston kaupunki. Syömme pihvit, joiden proteiinilla elättäisi etiopialaisen perheen viikon ajan. Pihvin ympärillä on keko muussia, jossa on syvä ruskeakastikejärvi, annnokseen kuuluu keko pinaattia ja maissipuuroa.

8.11.

Sataa vettä. Vesi valuu jalkapäytävällä ja tirskuu varpaitteni välissä. Turistit kuvaavat toisiaan suurellisen Marilyn patsaan alla, Milleniumpuistossa on valtava peilipintainen papu, pavun pinnan heijastuksissa ihmiset näyttävät muurahaisilta.

Vaatekaupassa on enemmän myyjiä kuin asiakkaita. Jatkuvasti joku utelee vointiani, eikä kuitenkaan ole siitä järin kiinnostunut. Pukukopin oven läpi kuuluu "Haidi is everything okay?". Ostan viidet alushousut kolmen hinnalla, hankin myös kahdet sukkahousut. Ansiostani USA:n talous lahtee huimaan nousuun. Hankin lisäksi ison pinon taidekalentereita ja Dorothy Parkerin runokirjan. Kirjakaupassa on nojatuoleja, joissa asiakkaat lueskelevat.

10.11.


Nautimme illallisen 95. kerroksessa. Vierailemme pienessä kämyisessä blues paikassa, jossa nainen laulaa "I am a woman" ja paukuttaa rintaansa. Voimaannuttava kokemus.