Koivulta tuoksuva teksti

Aamulla epäily valtasi mieleni, olenko minä valelääkäri? Tarkistin asian oikean laidan Valviran sivulta. Nimeni löytyi sieltä. Vaikka olenkin hankkinut tutkintoni savolaisessa yliopistossa (silloisessa korkeakoulussa) niin se lienee silti pätevä koko maan alueella. Muita todisteita aitoudestani on se, että käyttäydyn epäystävällisesti, tuijotan tietokoneen ruutua, en myönnä virheitäni, vilkuilen salaa kelloani, en puhu, en kuuntele, en katso silmiin, pölötän vuorotellen useaan puhelimeen, käsialastani ei kukaan saa selvää (en edes minä itse)  ja käytän hajusteena käsidesiä.

Viidassa käyminen alkaa muodostua hankalaksi. Ei riitä, ettei viemäriä ole (ei siis myöskään vessaa vaan bajamaja). Nyt pihaan on kaivettu syvä monttu, kapea naruilla erotettu kuja vie rakennukseen. Pystyin taas pidättelemään koko session ajan ja minulla kun ei ole mikään seurapiirirakko ja olen sentään juonut tänään ainakin kymmenen kuppia kahvia.

R sanoi, että hänen mielestään teksteissä on erilainen tuoksu. M:n (mies) teksti tuoksui koivulta ja M:n (nainen) tarina happamalta.

Tänään on juhlapäivä. Lukijalistassani on tasan sata lukijaa, ellei joku nyt piruillessaan poista sieltä nimeään.

Kiitos. Tunnen hetken ajan vilpitöntä mielihyvää.