keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kosimattomuus

Kotiin laahustaessani tajusin, ettei minua ole koskaan kosittu. Jos nyt ei lasketa sitä, että radiomastomies halusi kerran keskellä yötä mennä kanssani naimisiin. Olin juuri tehnyt kadun vieren lumihankeen enkelin ja mies oli asiasta  kovin liikuttunut. Radiomastomies oli tuolloin vahvassa humalassa, eikä muistanut kosintaa seuraavana aamuna, joten sitä ei lasketa. T:n kanssa menin naimisiin, kun äiti painosti, olinhan jo viimeisilläni raskaana (lapsi oli kyllä hartaasti toivottu). En muista mitään kosintaa. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, vihkikaavan luki tuomarin (?) kesäsijainen nuhruisesta pahvinpalasta. Tämä on elämäni tragedia: kukaan ei ole polvistunut eteeni ja kysynyt "Tuletko vaimokseni?".

Tänään ymmärsin myös, että vaikka on karkauspäivä, niin en tunne ketään, jota voisin kosia. Varattujen miesten kosiminen ei liene suotavaa. Ainoa tietämäni vapaa mies on meidän sivari, eikä sekään ole vapaa, sikäli kuin punaisista jäljistä hänen kaulallaan saattaa päätellä jotain.

Sitäpaitsi, jos en asuisi yksin, en voisi voidella käsiäni sillä rasvalla, joka haisee samalta kuin lapsuuteni hyönteismyrkky. Pari kertaa kesässä mummo sulki ikkunat ja suihkutti mummolan harmaaksi myrkystä, jota emme saaneet hengittää. Jälkeenpäin kärpäsenraadot lakaistiin lattialta ja talo tuuletettiin. Sen jälkeen se oli taas turvallinen asustaa. Ostin lentoasemalta tyyristä ranskalaista käsivoidetta, joka oli pakattu metalliseen tuubiin. Minusta se haisi tutulta, en ensin tavoittanut hajumuistoani. Pari päivää sitten tajusin, että sehän haisi aineelta, jolla mummo kaasutti kärpäset hengiltä.

4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Mun osalta heikoin lenkki on se, että kosittavan pitäisi olla heteromies. Hä? Enhän mä edes tunne sellaisii (vapaita varsinkaan...)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minäkin tunnen yhden ihanan homomiehen. Ainut mies muuten, joka on matkalla kysynyt sellaisessa karttakaupassa minulta "et kai vaan pitkästy?". Tämä mies on sitäpaitsi ilo silmälle ja kokoajan läsnä kun tapaamme.

Leena Lumi kirjoitti...

Tuoksumuistot ovat vahvoja. Jopa niin, että vaikka ne liittyisivät mammalan lehmiin ja Tummeliin, siitä viis;-)

Lohdutan sinua heti: Minua on paljon rakastettu, mutta minua kosi hän, jonka ei olisi pitänyt, mutta minä kun olen kärsimätön luonne, kosin häntä ainoaa, jonka olisi pitänyt kosia minua jo ensi tapaamisella. Lähdimme huhtikuussa autolla Pariisiin, mutta en sortunut vielä Ranskassa, mutta Sveitsin alpit ovat heikko kohtani ja siellä minä sitten...Vähän se on kirvellyt, mutta olen onneksi saanut hyvitystä;-)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Meillä kaikilla on heikot kohtamme. En ole ajatellut Sveitsin alppeja kovin romattisessa mielessä.