sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Suuri paasto ja valtava lammaspata

Näin valmistetaan lammaspata: irroita palohälyttimestä patteri, ruskista lampaanliha voiöljyseoksessa...

Laitoin äsken lammaspadan uuniin. Ostin hallista kaksi lampaanjalkojen kappaletta, jotka myyjä kehoitti hauduttamaan uunissa neljän tunnin ajan valkosipulin,  yrttien, juuresten ja punaviinin kera. Tänä aamuna minua vähän inhottivat lihakimpaleet, sillä niistä näki selvästi, että ne olivat eläimen katkaistut pohkeet. Yleensä liha on etäännytetty sen alkuperästä leikkaamalla syötävä aines geometrisiksi sieviksi paloiksi. Lammas sinänsä lienee eettisintä lihaa, en ole ainakaan lukenut lampaiden kaltoinkohtelusta. Rakastan hyvää ruokaa.

Huomenna alkaa ortodoksien suuri paasto, joka kestää 40 päivää. Tarkoituksena on kieltäytyä lihasta, kahvista, teestä, kehittyä henkisesti ja saavuttaa erilaisia uskonnollisisa päämääriä. Minulla on nyt lammaspataongelma, joka ei ratkea huomiseen mennessä, jollen saa ruokavieraita. Lihaa on kilon verran ja vaikka osa on luuta, niin tuskin jaksan yksin kaikkea syödä. Olen osallistunut ortodoksiseen pääsiäisyön jumalanpalvelukseen pariin otteeseen (se oli silloin kun yritin ryhtyä ortodoksiksi). Molemmilla kerroilla sama harras paastonnut ortodoksi pyörtyä tömähti kirkon lattialle.

Jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntatalolla järjestettiin keskellä yötä ihana juhlaillallinen. Tarjolla oli myös Valamosta hankinttua punaviiniä. Sitä mukaa kun yö eteni ja viinipullot vajuivat, nousivat papit yhä tiuhemmin pystyyn ja lauloivat "Kristus nousi kuolleista..." (luen Kunnon sotamies Svejkistä juuri, siitä kun Svejk toimii juopon sotilaspapin palvelijana)

Kokeilin kerran paastoa, se oli silloin kun paastoaminen oli kovasti muodissa (olen aina juossut erilaisten villitysten perässä). Otin töistä oikein sellaisen peräruiske jutun (kertakäyttöisen, rikos lie jo vanhentunut). Huuhtelin suoleni ja asetuin paastoamaan. Samana iltana minulla oli jo niin heikko ja huono olo, että söin viisi voileipää. Sen koomin en ole paastoa kokeillut.

Sunnuntain runo on Eeva Liisa Mannerin kokoelmasta Orfiset laulut (Tammi 1960)

Kun ranta ja heijastus ovat aivan samat
ja ehyt ja tyyni on taivaan ja veden avioliitto,

kun syvä ja kirkas on peilin kuvitelma,'
ja eläimet vaeltavat, ja pilvet ja tumma metsä
humisee syvyydessä ilman tuulta,

tarvitaan vain veteen kastuva linnun siipi
                                       särkemään harha:
valon ja veden ihastunut tunnustus maailmalle,
ohut kuin silkki; mutta se solmii liiton.

Ja maailma, tuore ja kaunis kuin säteen tai luomisen
                                                           jälkeen ,
tai mielenmuutoksen tai pitkän sairauden,
on ainoa, raskas, jäsen jäseneltä yksin.

8 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Jossain lehdessä oli juuri vähän samantapainen lammaspata juttu, mutta minä en sitten sitä kestänyt tehdä, kun siinä luki, että KARITSAN potkaa. Kuka voi sydä vauvaeläintä. Muutenkin on alkanut tökkiä kaikki muu paitsi kala, kun tuotantoeläimiä pidetään niin huonosti.

Ystäväni paastosi kerran viisi päivää ja paleli ja haisi koko ajan. Se oli hirveää!

Älä vaan heitä ruokaa hukkaan;-)

Aikku kirjoitti...

Luin kerran jostain, että ihmisen ja sianliha muistuttavat läheisesti toisiaan. Onneksi olin jo silloin jättänyt possunlihan pois niveloireiden vuoksi.

Merja kirjoitti...

Aiotko siis nyt yhtyä ortodoksien suureen paastoon? Olen minäkin nestepaastoa kerran kokeillut, ihan oikeaoppisesti peräruiskeineen päivineen. Minä tulin niin masentuneeksi, että lopetin kolmantena päivänä. Mutta jos paastoat ortodoksittain seuraavat 40 päivää, niin onnea ja menestystä!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En tiedä vielä. Ehkä jonkinlaista ruokarajoitusta voisin harkita.

sorvatar kirjoitti...

Kaunis runo. Pitää kaivaa Mannerin runokirja esiin.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi maailman suurista omituisuuksista on paastoamisen suosio. Joudun usein tyhjentämään suoliston tutkimuksia varten ja usean päivän nesteillä eläminen on kidutusta. Sen sietää enkä valita, mutta en pidä uskottavana sitä kun joku paastoaja julistaa voivansa niiiin hirvittävän hyvin paastonsa ansiosta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olen minäkin sen kolonoskopian ja edeltävän tyhjennyksen kokenut. Ei ollut hääviä.

Anonyymi kirjoitti...

Itsellä oli mennä opiskeluaikana ruokatauko pitkäksi, kun söimme toverin kanssa jotain kanan koipireisiä, joita purimme osiin ja vertailimme takapolven rakennetta hevosen vastaavaan (jonka anatomiaa siis opiskelimme). On hidasta syödä jos jokainen luustokohta ja ligamentti on nimettävä :)