Parahin Emäntäni,
Kävit taas ilmeisesti Anttilassa ja ostit monenmoisia kissanruoka-annospusseja. Minulle riittää se yksi laatu, jossa on kanaa kastikkeessa. Muille nyrpistän jatkossakin nenääni. Turhaan niitä tänne raahaat. Hiekkalaatikossani on hiekkaa hieman liian ohuesti, kun peitän sievää ulostekekoani, niin kynteni raapivat inhasti muovia. Laiskuuttasi et viitsinyt hankkia lisää hiekkaa.
Miksi muuten valmistit niin hervottoman saavin sitä makoronilaatikkoa? Muistelet varmaan aikaa, jolloin laitoit apetta neljälle hengelle. Syytä itseäsi kun saat sitä samaa sotkua mättää monta päivää. Ostit luomujauhelihaa, teeskentelyä. On sinulla laatikon pohjalla soijakikkaroitakin, mikset käyttänyt niitä. Leivoit myös sämpylöitä, niistä tulee kiva haju.
Lukupiiritapaamisesi lähestyy ja sinulla on vielä 400 sivua Svejkiä kahlaamatta. Luet kuitenkin salaa sitä Liksomin kirjaa. Mokoma ohut läpyskä on oikein palkittu. Minäkin osaisin kirjoitaa kuten Rosa:
"Heräsin ja hyppäsin sänkyysi ja asetuin viereesi kuin anteeksi pyydellen. Sinusta huokui peiton lämpö. Kurkistin ikkunasta, maidonvalkealta taivaalta hohkava valo kirkasti lumen. Pöyhkeä aurinko lämmitti jo ujosti ikkunanpieliä. Talojen keltainen muuri kasvoi pihan ympärillä. Yksinäisen pyöräkatoksen alla lojui väsyneitä polkupyöriä. Nousit viipyillen ylös. Avasit tympeän jääkaapin oven ja vedit esille puolityhjän jähmettyneen margariinirasian ja levitit eltaantunutta rasvaa pullealle sämpylälle, jonka pinnalla kiemurtelivat matomaiset juustoraastejuovat. Naapurin hetekka natisi kehräykseni tahtiin."
Mitä sanot? On suuri vääryys, ettei Kissa Finlandiaa jaeta, vaikka on kaikenlaista jonniinjoutavaa Iskelmä Finlandiaa.
Ja lenkille siitä. Ei maailma laiskoja elätä (poissulkien kissat, mutta meillä onkin sellaisia jaloja ominaisuuksia, joita ihmisillä ei ole, kuten terävät terhakat kynnet, jotka on luotu huonekalujen pilkkomiseen). Saat ne munkkikahvit, mutta vähintään tunti on ensin reippailtava, niin, että hiki tulee pintaan, ei siis mitään laahustamista ja turhaa haaveilua!
Kunniottavasti
Kerttu
Laitan Kertun kirjeen perään oikean runon. Kertusta alkaa tulla turhan ylimielinen.
Gunnar Ekelöf Epätasaiset runot (Delfiinikirjat Otava 1981)suomentanut Pentti Saarikoskii
Runousoppi
Hiljaisuutta sinun on kuunneltava
hiljaisuutta tuollapuolen viitteiden, vihjeiden
hiljaisuutta retoriikassa
tai niin sanotussa muodoltaan viimeistellyssä
Tämä on mielettömän etsimistä
mielekkäästä
ja kääntäen
Ja kaikki minun taidokkaat runoyritykseni
ovat vastakohtaisesti taidottomia
ja koko täyteys tyhjä
Minkä olen kirjoittanut
se on kirjoitettu rivien väliin
7 kommenttia:
Varsin hilpeästi Kertun kirjeeseen sopiva runovalinta! Oikein kiva sarja on syntymässä tästä kotoisasta kirjeenvaihdostasi.
Kun luin tuon runokirjan, niin mietin jälkeenpäin niitä Saarikosken lukuohjeita. Että määrättiinkö hänet niitä kirjoittamaan vai oliko se vain hänen oman itsekritiikkinsä sivallus, joka sai hänet lisäämään viimeiseksi lukuohjeeksi: "Ja näin suljemme kirjan." (sikäli kuin oikein muistan)
Kerttu hyvä, meijän ihmisen meilestä se Rosan kirja oli aika masentavaa pörpötystä. Kysyi, halutaanko me siitä rutua hiekkikselle. Ei haluttu.
Kissafinlandia pitää edottomasti jakaa ensi vuonna. Ehdotan sitten Kerttua.
Ketjukolaaja: lukuohjeet jäivät lukematta, pitää tutustua.
Musta ja Harmaa: minä pidän Rosa Liksomista, Kerttu ei.
Kerttu saattaa kuitenkin kieltäytä palkinnosta tai antaa rahan rotukissayhdistykselle. Kerttu on snobi, arvostaa vain rotukatteja.
Tämä Kertun kanssa käynnissä oleva kirjeenvaihto on todella viihdyttävää ja hauskaa luettavaa!
Kertusta on kehittymässä varteenotettava kissakirjailija. Sano terveiset kissojen kielellä.
PS mainitsen sisareni kissoille Ylöjärvellä että kannustavat myös Kerttua, saattavat nähdäkin jos käyvät samoissa paikoissa.
Kerttu ei käy missään. Kotona vaan nököttää ja repii huonekaluja.
Lähetä kommentti