Päivystämisen syvällinen merkitys on se, että elämä päivystyksen jälkeen tuntuu kirkkaalta, ruoka maistuu hyvältä, ihmiset hymyilevät, sanomalehdissä on mielenkiintoisempia juttuja, televisiossa parempaa ohjelmaa ja kissasta lähtee vähemmän karvoja.
Heräsin taas ajoissa kolisuttelemaan kattiloita. Lapset olivat aikoinaan sitä mieltä, että tein sen heidän kiusakseen. Tytär demonstroi asiaa paukuttamalla kahta kattilankantta yhteen. Nyt naapurit todennäköisesti arvelevat minun tekevän heille kiusaa.
Minulla on edelleen kaksi joulukukkaa: amaryllis, jonka kehitys on pysähtynyt kukkavarteen, jonka päässä tököttää nuppu ja valkoinen joulutähti, joka tuntuu luulevan, että on edelleen joulunaika.
Taiteilijat käyttävät materiaalinaan omaa elämäänsä. Olen työmatkoja taapertaessani kuunnellut Daniel Katzin kirjaa Berberileijonan rakkaus. Kirjan tarinat ovat faabeleita ja kuvitteellisen kirjailija Kufin jäämistöä. Kuf muistuttaa jossain määrin Katzia (on juutalainen mm.). Tarinat ovat erittäin viihdyttäviä. Daniel Katzin arvelisi olevan suositumpikin kirjailija kuin hän on.
Selvemmin omaa elämäänsä on hyödyntänyt ranskalainen Sophie Calle, joka on käyttänyt taiteessaan sähköpostiviestiä, jossa hänen miesystävänsä kertoo lopettavansa suhteen. Installaatio nimeltään Take Care of Yourself sisältää videoita, valokuvia ja tekstiä. Taitelija antoi entiseltä miesystävältään saamansa viestin 107:lle eri alojen naisille, joiden ammattiin kuuluu tulkinta. Tulkinnat on koottu kirjaksi ja naisia on myös kuvattu taideteokseen. Kiinnostavaa, on varmaan lähdettävä Emmaan. Eri asia sitten on, saako omaa ja muiden elämää käyttää näin suorasti, mitenkään sitä todellisuudesta etäännyttämättä. Tässä tapauksessa mies kuulemma hyväksyy projektin.
Kuka nyt ei olisi saanut vastaavaa viestiä. Tapailin viime kesänä erästä miestä muutaman kerran. Pyysin häntä erääseen kulttuuritapahtumaan. Mies lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa hän luetteli hyvin yksityiskohtaisesti kiireitään. Vastaus loukkasi älyäni, mitään suurempaa tunnesidettä välillemme ei ollut syntynyt. Pari viikkoa myöhemmin mies tuli kaupungilla vastaani, käsipuolessa kulki vaalea nainen.
3 kommenttia:
Laura Honkasalo näyttää yltävän lähes Callen tasolle. Puoliso ja lasten isä jätti fb:ssä (kerrottiin lehtihaastattelussa) ja nyt hän itse dokumentoi yksinäisen Kanarianmatkansa erosta toipuvana tuoreessa naistenlehdessä. Jään odottamaan jatkoa.
Oletko lukenut hänen kirjojaan? Ilmeisesti hän hyödyntää melko paljon omia kokemuksiaan niissä. Fiktiotahan ne tietysti kuitenkin ovat. Olen lukenut "Sinun lapsesi eivät ole sinun" ja "Eropaperit". Kiinnostavia kirjoja molemmat.
Olen lukenut kaikki - ja pitänyt.
Lähetä kommentti