maanantai 19. maaliskuuta 2012

Piskit

Ihmisen kyky oppia toisten kokemuksista on vähäinen, moni ei viisastu omista kokemuksistaankaan.

Työpaikan kahvipöydässä toistuu aina sama keskustelu. Joku alkaa haikailla koiran omistamista. Muut kehoittavat unohtamaan haaveet hurtasta. Haikailijalla on yleensä jo lauma lapsia, lukuisia harrastuksia ja suuret kuvitelmat koiran emäntänä toimimisesta. Hän näkee sievän sisustukseen sopivan piskin loikoilevan rauhallisesti jalkojensa juuressa, hän loihtii mieleensä koiran ulkoiluttamisesta kilvoittelevat lapsukaiset. Puolen vuoden kuluttua hän vihdoin myöntää virheensä ja yrittää puhua järkeä seuraavalle potentiaaliselle koiranomistajalle.

H yksi hankki kookkaan koiran, joka on yleensä sisäsiisti, paitsi silloin kun ei ole, lähinnä yöaikaan. H arvioi aistinvaraisesti, että koiran virtsan tilavuus on noin kolme litraa. Valkoisen sohvan lattiaa viistävän päälllisen helmat imevät keltaista nestettä ja lattialaatat tunkevat irti lattiasta. Ne onneksi painuvat takaisin paikoilleen, kun H lisää lattialämmityksen tehoa. V:n koira taas on pieni ja sievä ja sen pissi täyttää korkeintaan espressokupin, mutta pissa lirahtaa helposti sekä ilossa että pelossa.

Nyt H kaksi tunnusti ostaneensa tanskan doggin pennun. H kakkosella on ennestään hevonen, lapsia ja melkein valmis omakotitalo. Hauveli on ihan vähän rouskuttanut hyllyn laitaa, pikkuisen puraissut nuorinta lasta (leikillään tietysti) ja kusaissut sohvalle. Söpöliini on ollut uudessa kodissaan kaksi viikkoa. Onhan se söpö, H kaksi näytti valokuvia. Eläinten pennuille on suojaksi luotu hellyttävä ulkonäkö, muuten monelle kävisi kehnosti.

4 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Niinpä. Mulla on kamala koirakuume, mutten vielä ainakaan aio hankkia uutta, sillä en tiedä yhtään, kuinka paljon minulla olisi sille aikaa. Sitten joskus, kun on talo eikä pelkkää huoneistoa, voinen jo varmasti. Kissat ovat käyneet mielessä, mutta ei niitäkään saisi liian kauaksi yksin jättää...ne tosin kestäisivät 8 tuntia ilman seuraa.

Monethan kyllä selviävät koirista, vaikka olisi lapsia ja talo rakenteilla tai muuta suurta elämässä, mutta koiraa ei voi eikä saisi hankkia, jos ei varmasti tiedä, ettei aikaa ole tarpeeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, monestihan toiveet perustuvat mielikuviin, jotka toiveen toteutuminen realisoi. Mielikuva rauhallisesta, ihmisystävällisestä ja viisaasta koirasta pettää pahasti, kun kotona tekee tuhojaan kakkiva, pissivä, kaiken järsivä, kuriton koiranpentu. Kukapa oikeasti haluaisi vielä lisää duunia lapsilauman, huushollin hoidon ja kiireisen elämän ohella. Helpompi olisi esimerkiksi kysyä lenkille naapurin hyvätapaista, taysikasvuista, hoidettua koiravanhusta, jonka omistajat oikeasti ilahtuvat pyynnöstä.

Tui kirjoitti...

Ja ihan liian monia koiria otetaan hetken mielijohteesta. Kun oikeasti pitäisi ajatella aikaa 15 vuotta eteenpäin, koska sen ajan todennäköisesti tulee olemaan naimisissa koiransa kanssa. Ja jos asiat ei menekään juuri niin kuin on suunnitellut, laitetaan koiraparka kiertoon ja siitä ei mitään hyvää seuraa.
Tavallaan voisi sanoa, että tuo eläimenpennun suloinen ulkonäkö on kyllä myös niiden pahin uhka. Ihan liian helpolla sulattaa ihmisen sydämen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minulla on vain Kerttu ja siinä on kylliksi. Onpahan puheseuraa ja huonekalut kodikkaan repaleisia.