Raks Kerttu,
Huomasin kyllä kirjoitusvirheen, mutta miksi ei raks. Lumi, jota vielä pari päivää sitten satoi yllin kyllin, sulaa nyt syviksi lätäköiksi suojateiden eteen. Loikin ja yritin välttää kenkien kastumisen, turhaan. Mustien farkkujen lahkeita nousee kuravana, joka ulottuu yli polvitaipeiden. Minulla on kummallinen tapa kävellä, talvisaappaisiini kulkeutuu kadulta hiekotussoraa.
Istuin hetken Valossa, join raikasta valkoviiniä ja söin vuohenjuustokasvispiirakkaa. En syönyt pullaa, en. Tulin sinua tapaamaan ja kohta lähden kuuntelemaan Johannes passiota.
Ystävällinen naisääni soitti pankista ja halusi keskustella raha-asioistani. Vielä 20 vuotta sitten se olisi tarkoittanut tilin ylitystä, nyt minua houkuteltiin rahastosäästämään. Vakuutin naisäänelle, että haluan tuhlata, en säästää. Nainen ehdotti, että sijoittaisin rahastoon ja matkustaisin jonnekin parin vuoden päästä. Mistä tiedän, olenko edes elossa silloin.
Joudun jättämään sinut yksin. Kirjoita runo tai revi huonekalu. Kyllä sinä saat aikasi kulumaan. Ja pian minä palaan. Lahkeet kurassa ja saappaat sepeliä täynnä.
Ystävällisesti,
emäntäsi Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti