Elämä on ihanaa

Eilisessä Hesarissa, jonka näytän kadottaneen jonnekin sanomalehtipinon uumeniin, mainittiin, että positiiviset ihmiset elävät viidestä kymmeneen vuoteen pidempään kuin ikuiset pessimistit. Ihminen voi ryhtyä positiiviseksi, riittää että alkaa tiirailla asioita positiivisesta vinkkelistä, oli elämä sitten kuinka viturallaan tahansa. Pitkän terveen vanhuuden nimissä ja eläkeyhtiöiden kauhuksi on minunkin siis ryhdyttävä positiiviseksi.  Sen ei luulisi olevan vaikeaa.

Ensinnäkin vanhoja töppäyksiä ei saa muistella. Jostain syystä muistan jokaisen tekemäni virheen sellaisella millin tarkkuudella, johon harva positiivari kykenee. Muistini ulottuu aikaan, jolloin olin hädin tuskin oppinut kävelemään ja puhumaan. Minulla oli lieriömäinen säästöpankki, johon sain pudotettua rahan, mutta en kyennyt onkimaan sitä ulos. Myöhemmin opin taiteilemaan ainakin kolikot säästöpossusta veitsen avulla. Sain mummolta markan setelin ja kokeilin sitä pankin suuaukkoon. Minä en aikonut säästää rahaa, vaan aikomuksenani oli tuhlata koko summa karkkiin. Minä vain kokeilin, miltä ensimmäisen omistamani setelin säästöön laittaminen tuntuisi. Raha lipsahti vahingossa pikkuruisista näpeistäni pankin nieluun. Huusin kuin henkeni hädässä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Muitakin virheitä olen vuosien mittaan tehnyt, mutta en käy niitä täällä tilittämään, vielä.

Eilen vilkaisin kakkoselta amerikkalaista ohjelmaa (en ole ihan varma oliko se amerikkalainen). Neljä naista oli asutettu kolmeksi viikonlopuksi kartanoon. He olivat kaikki nuoria ja kauniita, mutta heillä oli ongelmia. Yhdellä ei olllut mitään tekemistä, kun lapset olivat koulussa, yhden mies oli hylännyt ennen häitä, yhdellä ei ollut miestä ollenkaan ja yksi pelkäsi vieraita ihmisiä. Kaikki vaikeudet ratkesivat, kun he makoilivat sängyillä, heitä stailattiin ja yksi naisista hoki moneen kertaan ääneen, miten hyvä hän onkaan. Valmentajan kannustamana tottakai. Yhdelle valittiin uudet vaatteet ja hiukset leikattiin ja värjättiin. Kaikista tuli onnellisia.

Minua väsyttää. Minun ei siis tarvitse kuin mennä kampaajalle, kosmetologille ja sanoa kymmenen kertaa ääneen: minua ei väsytä. Sillä selvä. Minua ei väsytä. Ulkona ei ole kylmä. Olen mahtava tyyppi. Roskien ulos vieminen on kivaa, biojätelootan ja kuivajäteastian välissä saatan tavata elämäni rakkauden.

Elämä on ihanaa.