tiistai 17. huhtikuuta 2012

Elämä on ihanaa

Eilisessä Hesarissa, jonka näytän kadottaneen jonnekin sanomalehtipinon uumeniin, mainittiin, että positiiviset ihmiset elävät viidestä kymmeneen vuoteen pidempään kuin ikuiset pessimistit. Ihminen voi ryhtyä positiiviseksi, riittää että alkaa tiirailla asioita positiivisesta vinkkelistä, oli elämä sitten kuinka viturallaan tahansa. Pitkän terveen vanhuuden nimissä ja eläkeyhtiöiden kauhuksi on minunkin siis ryhdyttävä positiiviseksi.  Sen ei luulisi olevan vaikeaa.

Ensinnäkin vanhoja töppäyksiä ei saa muistella. Jostain syystä muistan jokaisen tekemäni virheen sellaisella millin tarkkuudella, johon harva positiivari kykenee. Muistini ulottuu aikaan, jolloin olin hädin tuskin oppinut kävelemään ja puhumaan. Minulla oli lieriömäinen säästöpankki, johon sain pudotettua rahan, mutta en kyennyt onkimaan sitä ulos. Myöhemmin opin taiteilemaan ainakin kolikot säästöpossusta veitsen avulla. Sain mummolta markan setelin ja kokeilin sitä pankin suuaukkoon. Minä en aikonut säästää rahaa, vaan aikomuksenani oli tuhlata koko summa karkkiin. Minä vain kokeilin, miltä ensimmäisen omistamani setelin säästöön laittaminen tuntuisi. Raha lipsahti vahingossa pikkuruisista näpeistäni pankin nieluun. Huusin kuin henkeni hädässä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Muitakin virheitä olen vuosien mittaan tehnyt, mutta en käy niitä täällä tilittämään, vielä.

Eilen vilkaisin kakkoselta amerikkalaista ohjelmaa (en ole ihan varma oliko se amerikkalainen). Neljä naista oli asutettu kolmeksi viikonlopuksi kartanoon. He olivat kaikki nuoria ja kauniita, mutta heillä oli ongelmia. Yhdellä ei olllut mitään tekemistä, kun lapset olivat koulussa, yhden mies oli hylännyt ennen häitä, yhdellä ei ollut miestä ollenkaan ja yksi pelkäsi vieraita ihmisiä. Kaikki vaikeudet ratkesivat, kun he makoilivat sängyillä, heitä stailattiin ja yksi naisista hoki moneen kertaan ääneen, miten hyvä hän onkaan. Valmentajan kannustamana tottakai. Yhdelle valittiin uudet vaatteet ja hiukset leikattiin ja värjättiin. Kaikista tuli onnellisia.

Minua väsyttää. Minun ei siis tarvitse kuin mennä kampaajalle, kosmetologille ja sanoa kymmenen kertaa ääneen: minua ei väsytä. Sillä selvä. Minua ei väsytä. Ulkona ei ole kylmä. Olen mahtava tyyppi. Roskien ulos vieminen on kivaa, biojätelootan ja kuivajäteastian välissä saatan tavata elämäni rakkauden.

Elämä on ihanaa.



6 kommenttia:

AuvoT kirjoitti...

Sinusta on tullut Tamperelainen viuruleuka

OK, no en ymmärrä hämeen "murretta" joten em kommentti voi olla ihan pielessä....

Kuten edellisestä lauseesta ilmenee, minä en ainakaan positiiviseksi rupea.

AuvoT kirjoitti...

Ja olen unohtanut kaikki ison alkukirjaimen säännöt, huoh, mitä tässä vielä keksisi kehnompaa?

Celia kirjoitti...

Ne olivat englantilaisia naisia - katsoin ohjelman Areenalta tämän blogikirjoituksen innoittamana. Yksi puhui aika pahaa birminghamia, josta hänelle lempeästi huomautettiin.

Se nuorin, joka kyynelehti vielä lopputeksteissäkin, on aika hukassa itsensä kanssa. Tuli kovasti mieleen itseni samanikäisenä. Mikähän masokismi vetää esiintymispelkoisia ihmisläheiseen työhön, siinä on ihmettelemistä kerrassaan.

Heidi kirjoitti...

Viuruleuan selitystä en mistään löytänyt. AuvoT, epäilen olevani nimenomaan viuruleuka.

Celia: katsoin ohjelmaa samalla kuin roikuin netissä, en siis kovin tarkkaan. Olet oikeassa, englantilainen ohjelma oli kyseessä. Vastustan asioiden yksinkertaistamista, ongelmat eivät uudella kampauksella ja vaatekerralla ratkea. Tosin ne piristävät.

Anonyymi kirjoitti...

Onko ihanaa elää vielä viisi vuotta lisää, nimenomaan vanhana? - Ja mitenköhän monta vuotta tulee lisää kun noudattaa muitakin vastaavia ohjeita?
Olen liian nuori, pessimistinen tai tyhmä pitääkseni pitkää ikää itsestään selvästi hyvänä asiana. Itse asiassa, tällä hetkellä olen tilanteeseeni tyytyväinen. Jos jään tunnin päästä auton alle ja kuolen, niin ei minulta mitään maailman tärkeintä jää kesken. Päinvastoin taakse jäisi perinpohjaisesti eletty elämä. Ärsyttävintä on jos jotain on kesken tai melkein. Parempi kunnolla pieleen, siis että olisit laittanut rahasi vahingossa vaikka ventovieraan tilille.
Tamperelaisuudessta eniten hyvä asia on "ei tehdä tästä nyt numeroo" ja turkulaisuudessani parasta kaiken aloittaminen ei-sanalla ja ei-asenteella!

Heidi kirjoitti...

Mieluiten ne viisi vuotta eläisi tietysti kohtalaisen nuorena, mieluiten vähintään alle viisikymppisenä.