Porraskäytävästä kuuluu kimeä viheltävä ääni, jonka arvelen lähtevän palovaroittimesta, jonka patteri vetelee viimeisiään. Vihellys kuuluu viiden minuutin välein, tarkistin kellosta. Voisitko ystävällisesti tehdä asialle jotain, sen sijaan, että rönötät nojatuolissa ja luet dekkaria. Asian hoitaminen kuuluu sinulle, olethan osakkeenomistaja (no pankkihan tämän oikeasti omistaa, mutta Osuuspankista tänne tuskin kukaan tulee asiaa järjestämään näin pyhäpäivänä). Onneksi olet ottanut patterin pois omasta palovaroittimestamme, joten se ei meitä häiriköi.
Me kissat opimme elämämme aikana monia asioita. Vaikka olen elänyt vasta pari vuotta, niin tiedän, mitkä kangasmateriaalit ovat miellyttävimpiä kynsittäviä. Sinä taas toistat samoja virheitä kerrasta toiseen. Lähdet aina yhtä innokkaasti junaan, etkä jostain syystä viihdy koko ajan täällä seuranani (suonetko anteeksi, jos sanon onneksi). Kun sitten seuraavana päivänä palaat, niin höpiset kodin ihanuutta. Miksi sitten ollenkaan lähdet?
Nyt on kissarunon aika. Tässä on muutama mielirunoilijaltani Sirkka Seljalta. Ainoa, jonka kirjoittamat runot edes lähentelevät omien tadeteosteni tasoa. Kokoelmani tulee joulumarkkinoille, se muuten käännetään heti kahdeksalle kielelle.
Kuilun yltä
pimeältä töyräältä katsovat
kuun ja pienen kissan silmät.
--------------------------
Jasmiini kukkii,
salaatti rehottaa.
Kissa kuuntelee portailla.
Elämme hitaasti.
--------------------------
Seisoin ikkunan vieressä ja katselin kissaa
joka katseli puusta putoilevia lehtiä.
Radiosta pauhasi mahtava musiikki ja minä ajattelin:
näin kaikki muuttuu historiaksi.
------------------------------
Nyt sitä piipitystä ei enää kuulu. Taidan ottaa pienet unet. Kävi taas tuo ajatustyö niin väsyttämään.
Kunniottavasti,
Kerttu
P.S. Se piipitti taas. Nukun silti. Unen läpi se ei erotu.
2 kommenttia:
Kerttu, voisit kirjoitta runon kissa ja palovaroitin.
Siitäkin voisi kirjoittaa runon.
Lähetä kommentti