torstai 12. huhtikuuta 2012

Pientä keski-ikäistä kyynisyyttä ilmassa

Joku on suositellut blogiani eroperhefoorumissa (Kiianmaa.com). Luokittelu kuuluu: Pientä keski-ikäistä kyynisyyttä ilmassa. 

Kari Kiianmaa toi Suomeen eroseminaarit. Minäkin kävin läpi seminaarin, joka perustui amerikkalaisen Bruce Fisherin kirjaan. Oppaassa oli 19 osaa, joiden kautta piti tapahtua viheliäisen kusiaisen metamorfoosi värikkääksi trooppiseksi perhoseksi. Minulla komeiden siipien kehittyminen taisi jäädä vajaaksi. Ihastuin kurssilla ihan pikkuisen sellaiseen pitkätukkaiseen mieheen, joka oli mielisairaanhoitaja ja osoittautui myöhemmin alkoholistiksi. Ei meidän välillämme mitään romanssia ollut, mutta kerjäsin miehen huomiota. Kun mies tuli myöhemmin vastaan kaupungilla rähjääntyneessä tilassa, en ollut häntä tuntevinani. Uskonnollinen kuvasto tulee mieleeni: pitkätukkainen partamies, jonka kielsin jo puoli vuotta sen jälkeen kun olin häntä ihaillut. Eräs osanottaja alkoi lievästi vainota minua. Hän soitteli minulle ja väitti, että ympärilläni värisi hieno aura. Myöhemmin hänellä alkoi mennä niin lujaa, että hänet passitettiin sairaalahoitoon. Se siitä aurasta. Muutamien seminaarilaisten tarinat olivat niin huikeita, että Täydelliset naiset tuntuisi tylsän arkiselta (en tosin sarjaa seuraa, mutta oletan sen olevan kaukana arjesta). Meissä oli enemmän jätettyjä kuin jättäjiä. Jättäjä tuskin kokee tarvitsevansa moista märehdintää. Hän on asian käynyt jo läpi mielessään ennen eron toteutumista. Seminaarin lopettajaisissa lauloimme karaokessa "Hei me mennään naimisiin".

Minulla on hankala potilas (sellaisiakin on uskokaa tai älkää). Tässä eräänä päivänä onnistuin saavuttamaan hänen kanssaan jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Hän ei noudata koskaan ohjeitani, mutta nyt oli noudattanut, tai ainakin sanoi niin tehneensä.Nykyisin ainakin kansainvälisten hoitosuositusten laadinnassa on mukana myös potilaiden edustajia. Tämä käytäntö on tuonut suosituksiin fraasin  "hoidosta sovitaan yhdessä potilaan kanssa". On potilaita, joilta on turha kysyä mielipidettä "sinähän se lääkäri olet". On myös sellaisia, jotka ovat aina myötämielisiä, eivät sano vastaan, mutta tekevät juuri päinvastoin kuin on määrätty tai ainakin vähentävät lääkeannokset homeopaattiselle tasolle. Yksi ryhmä ovat avoimesti vihamieliset ja katkerat. Heitä on kohdeltu kaltoin läpi kivisen polun arvauskeskuksesta viheliäiseen yliopistosairaalaan.

6 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Mii laik :)

Halusin vaan tulla kertomaan, että luen kaikki juttusi.

Vähemmän kyynistä ja mieluusti aurinkoista kevättä! Tietysti sillä edellytyksellä, että pidät auringosta. Ellet pidä, niin pilvipoutaa Tampereelle ja aurinkoa Helsinkiin.

Minerva kirjoitti...

Sinun pitäisi kirjoittaa novelli eroseminaarista.

Minä voin vastineeksi kirjoittaa vaikka siitä eräästä "löydä sisäinen aarniometsäsi"-luennosta.

Heidi kirjoitti...

Sisäinen aarniometsä kuulostaa kiehtovalta.

Anonyymi kirjoitti...

Ylistys kyynisyydelle. Inhorealismi ja skeptisyys kunniaan. Erityiskiitos huutomerkittömyydestä ja laihduttamattomuudesta.
Anna aiheista osa Kertulle, näyttää siltä että aineksia löytyy useampaankin novellikokoelmaan.

Heidi kirjoitti...

Laidutan salaa. En pidä huutomerkeistä (suunnittelin laittavani tähän perään huutomerkin, mutta en kykene siihen).

Nelli L kirjoitti...

Minä taidan olla myös aika hankala potilas kun lääkehoito on se viho viimeinen vaihtoehto :/ Kipupolin lääkäri oli helisemässä kun en lääkkeitä huolinut vaan lääketön vaihtoehto oli aivan ehdoton :D