Miljonääri W vertasi julkista terveydenhuoltoamme Trabantiin. Hänen mukaansa, joku saattaa haluta Mersun. Minua ärsytti kommentti, sillä olenhan niitä Trabantin tuottajia. Miljonääri W tuskin ymmärtää, että silloin kun Mersun hankinnasta koituu joku komplikaatio, hänkin on pakotettu turvautumaan Trabantiin. Mikään yksityinen tuottaja ei tarjoa tehohoitopalveluita.
Nuoret lääkärit hakeutuvat töihin yksityisiin vuokrafirmoihin. Se on ymmärrettävää, sillä julkinen sektori ei pysty tarjoamaan kilpailukykyisiä palkkoja ja työehtoja. Tuntuuhan se hieman kohtuuttomalta, että saan samanlaista palkkaa kuin vastavalmistunut lääkäri, vaikka minulla on pitkä kokemus, erikoislääkärin tutkinto, suppean erikoisalan koulutus ja päälle tohtorin tutkinto. Yritän toistaiseksi sinnitellä julkisen terveydenhuollon leivissä. Joskus vaan työmäärä tuntuu kohtuuttomalta. Tänään kotiin lähtiessä huomasin työpöydällä maanantaita varten kootun korkean huojuvan paperipinon. Virallinen työaika oli jo päättynyt ja aloin tosissani suunnitella vielä muutaman homman tekemistä, jotta maanantai kevenisi. Sitten tulin järkiini, hyppäsin pyörän satulaan ja poljin kohti viikonloppua kura villisti roiskuen.
2 kommenttia:
Julkisessa terveydenhuollossa todella törmää tilanteisiin, joissa Mersu on jättänyt tien päälle. Aika moni sitten purkaa kiukkunsa asiasta kyytiin ottaneen Trabantin viattomalle kuskille.
Opettajat, lääkärit, papit - yhteiskunta rakentaa näissä ammateissa yhä ihmisten arvomaailman varaan: ei pitäisi tehdä työtä rahasta, vaan jonkinlaisesta kutsumuksesta. Toisaalta sama yhteiskunta ei työn tulosta arvioidessaan korosta henkisiä arvoja, vaan laskee ainoastaan rahaa.
Raha ei pitkän päälle ole kovin hyvä motivoija.
Lähetä kommentti