sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Rikos

Minulle on vihdoin selvinnyt, että olen rikollinen. Olen tietämättömyyksissäni rikkonut tekijänoikeuslakia julkaissessani blogissani viikonlopun runoja.  Bloggaajia ja tekijänoikeuksia käsittelään Sallan lukupäiväkirjassa. Minun olisi pitänyt pyytää lupa kustantajalta ennen runojen kopioimista. Jos tämä raskasta rikkomustani edes hiukan keventää, tarkoitus on ollut hyvä: runojen lukemisen edistäminen. Voiko vankilassa päivittää blogia? Mihinkään yhteiskuntapalveluun en tule suostumaan. Samalla voin varmaan sovittaa suorittamani minttulakuvarkauden, laku jäi kärryjen pohjalle vuonna 2000, en viitsinyt enää palata kassalle maksamaan vaan anastin tylysti lakupötkön. Tulee mieleeni ammoinen television tietoisku Myymälävaras istuu ruokapöydässäsi. Laku maistui makealle. (Olen ollut neljä viikkoa ilman karamelleja ja tätä kirjoittaessani alkaa sylkeä kertyä suuhuni).

Metso-kirjaston aulassa seisoo hylly, johon asiakkaat saavat jättää kirjojaan ja josta joku kirjaa tarvitseva voi sellaisen ottaa. Valikoima on harvoin erityisen houkutteleva. Nyt sieppasin hyllystä Lillian Toon hieman postimerkkiä kookkaamman kirjasen Pieni fengshui-kirja. Aion opusta tässä hieman siteerata. Kovin syvällinen perehdytys jaloon asiaan ei kirja voi olla, mutta sangen viihdyttävä. Minua houkuttaa mm. todella mainio tapa aktivoida erinomainen fengshui-onni kotiini. Sitä varten minun olisi hankittava akvaario ja sinne kahdeksan punaista tai kullanväristä sekä yksi musta kultakala. Jos kala kuolee sen voin korvata uudella ja kuollut kalaparka on imenyt itseensä kaiken huonon onneni. Voin sijoittaa akvaarion yleisen varakkuuden nurkkaan, joka sijaitsee luonnollisesti kaakossa. Minulla ei ole vähäisintäkään tajua asuntoni ilmansuunnista. Mistä saisin hankittua luonnonkvartsikideryppään? Jos laitan kideryppään olohuoneen lounaisnurkkaan ja valaisen sitä kolme tuntia joka ilta alkaa seuraelämäni vertyä. Seuraelämäni vilkastuisi todennäköisesti ilman kiviryppäitäkin jos viitsisin ottaa yhteyttä ihmisiin vähän ahkerammin.

En ole perehtynyt fengshui-touhuun  tuota kirjasta syvällisemmin. Uskon kyllä siihen, että kaikenlaisen turhan poistaminen kotoa rauhoittaa ihmistä. Se energiaa vievä asia saattaa olla paperi- ja lehtipinoja, likaisia ikkunoita, kuolleita kasveja (pahaa enrgiaa), tai tekemättömiä töitä ja huonoja televisio-ohjelmia.Siivosin eilen eteisen kaapin ja heti tuntuu paremmalta. Tänään käyn mahdollisesti yhden epämääräisen paperipinon kimppuun (niitä minulla totisesti riittää).

Lähden huomenna Glasgowiin erääseen kongressiin. Ehdin ehkä aamulla vielä päivittää blogia, mutta sitten on tulossa muutaman päivän tauko, joka tehnee meille kaikille hyvää. Kerron sitten minkälaista Skotlannissa oli. On tietysti mahdollista, että Kerttu tätä päivittää,mutta silloin vastuu on yksin hänen. Tytär tulee Kerttua vahtaamaan, joten turha haaveillakkaan hopeoidusta porokynttilänjalastani.

6 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Nämä ovat aika kinkkisiä, nämä tekijänoikeusjutut. Mutta etköhän saa päivitellä blogiasi vankilassa :D Ehkä minä istun viereisessä sellissä.

Skotlanti on houkutteleva maa, hauskaa reissua!

exme kirjoitti...

Lopetin runokirjojen arvosteluja sisältäneen blogini, kun sain kuulla, että rikoin lakeja siteeratessani runoja. Kokonaista teosta ei kuulemma saa siteerata. (Onko runoilija muka tyytyväisempi, jos hänen runostaan jättää vaikka viimeisen sanan siteeraamatta?)

exme kirjoitti...

Selvennys: en lopettanut blogia seuraamusten pelossa vaan "pitäkää tunkkinne" -asenteella. Turha sitä on yrittää edistää joidenkin teosten lukemista, jos teoksia kirjoittavat ja julkaisevat tahot suuttuvat siitä. Pitäkööt kaikki runonsa salassa kansien välissä, minä en siteeraa.

Heidi kirjoitti...

Ymmärrän lain tarkoituksen. Tässä tapauksessa en kuitenkaan tuntenut riistäväni kirjoittajaa vaan auttavani häntä. Ehkä sellaisen luvan saa kustantamosta helposti, mutta sen verran vaivaa se vaatii, etten viitsi.

Kristian kirjoitti...

Tarkoitukseni oli kertoa sinulle tästä jo pari vuotta sitten, mutta ajattelin että antaa olla.

Ensinnä: kyse ei ole rikoksesta, vaan rikkomuksesta tai rikkeestä. Siis kokonaisen teoksen julkaiseminen luvatta ilman riittävää asiayhteyttä. Osien siteeraaminen lienee melko luvallista.

Toiseksi: kyse on tekijän moraalisista oikeuksista. Kustantajat eivät omista runoja. Kustantajan näkökulmasta teos tarkoittaa kirjaa, ei yksittäistä runoa, josta seuraa että

Kolmanneksi: julkaisuluvan voi kysyä tekijältä eli runoilijalta itseltään, mikäli on tavoitettavissa. Oma kokemukseni on sellainen, että yksikään runoilija ei ole kieltäytynyt. Odotusarvona heillä on kyllä mielekäs asiayhteys sekä linkkaaminen tekijän tietoihin/kotisivuun/profiiliin tms.

Ymmärrän liioittelusi vankilan suhteen. Jos joku runoilija todella lähtisi penäämään oikeuksiaan, mitä pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, tuloksena olisi sakkoja ja pieni hyvitysmaksu.

Tekijänoikeuksia enemmän kyse on hyvistä tavoista ja tekijän kunnioittamisesta.

Yleisesti ottaen tekijänoikeuksien 70 vuoden suoja-aika on idioottimainen ja suojelee pelkästään suurkapitalistien etuja, ei tekijän.

Heidi kirjoitti...

Mielestäni taiteilija omistaa oikeudet omiin tuotoksiinsa. En kokenut rikkovani sitä, sillä julkaisin vain yhden runon teoksesta (joskus kaksi) ja ilmoitin blogissa lähteen. Tein siis väärin, enkä enää julkaise toisten runoja, sillä luvan pyytäminen runoilijalta olisi liian vaivalloista. Harmi, sillä haluaisin jakaa jotkut runokokemukset muiden kanssa. Sen seurauksena, etten voi runoja täällä julkaista, olen lainannut runokokoelmia laiskemmin, enkä ole enää niitä myöskään ostellut kuten aiemmin.