lauantai 14. huhtikuuta 2012

Aamun höpötyksiä

Jo opiskeluajoista mukana kulkeutunut ystävä on kylässä. Heräsin aikaisin, jotta joudan rauhassa lepäilemään. Muutenhan sitä ei ehdi tehdä, sillä on mentävä yhdentoista junalla Helsinkiin. Tavoitteena on syödä vanhojen ystävien kanssa Elitessä ja sen jälkeen kuunnella Soile Isokoskea musiikkitalossa ja palata illalla omaan kotiin, jotta ehtii huomenna töihin. Viimeksi mainittu asia ei minua miellytä. Minkä sille mahtaa, ammatinvalintakysymys. Valitsinko joskus aikoinaan tietoisesti ylimääräisen sunnuntaityön?

Kävimme eilen Tillikassa syömässä. Perinteinen ravintola täytti hiljattain 100 vuotta. Ruoassa ei ollut kehumista, mutta ympäristö on viihtyisä ja palvelu ystävällistä.

En tiedä kannattaako tätä kertoa, mutta Tampereen paras ruokaravintola on kauppahallin ranskalainen ruokala Neljä vuodenaikaa. Tätä ei passaisi mainostaa, sillä se on jo nykyisin aina täynnä ruokailijoita. Ravintola sijaitsee keskellä perinteisen kauppahallin vilinää. Asiakkaat istuvat jakkaroilla kylki kyljessä kahdessa pitkässä pöydässä ja jonkinlaisella tiskillä. Ruoka on lähes aina herkullista ja sievästi aseteltua, ei kuitenkaan liian fiiniä. Ikävä puoli on se, että paikka menee kiinni jo neljältä, joten iltaravintolasta ei ole kyse. Älkää menkö sinne, että minä mahdun.

Illalla pistäydyimme Tulenkantajien kirjakaupassa kuuntelemassa kun introvertit runoilijat lukivat runojaan. P arveli, että tilaisuus vilisisi keski-ikäisiä naisia. Ei vilissyt, yleisö koostui kirjallisen näköisestä nuorehkosta joukosta (myös nuoria miehiä). Tilaisuudessa tarjottiin tölkkiviiniä, punaista ja valkoista. Jälkeenpäin kävimme parissa pubissa ja puhuimme samat asiat, joista olemme puhuneet ainakin kaksikymmentä vuotta. Mitenkä ne hyvät puheenaiheet ajan myötä happanisivat.

2 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Minulla oli kerran puhelin auki Soile Isokosken konsertin ajan, huomasin vasta kotona.

Ihme ettei se soinut, kun se usein soi väärään aikaan.

Pieni Hesanreissu tekee aina terää, vaikka Tampere paras paikka onkin!

Heidi kirjoitti...

Kuten ehkä huomasitkin en käynytkään kuuntelemassa Solile Isokoskea. Pelkään kännykän soimista niin, että jätän sen aika narikkaan palttoon taskuun.