Oikeastaan inhoan näitä Elämisen sietämätön keveys- väännöksiä.
Luulin meneväni musiikkitaloon kuuntelemaan Soile Isokoskea. En ollut itse järjestänyt lippuja, vaan kyseisen tilaisuuden järjesti A, joka oli valinnut ohjelman lähinnä sopivan ajankohdan perusteella. Talossa esiintyi Tapiola Sinfonetta johtajanaan Santtu Rouvali. Kaksi ensimmäistä modernia teosta olivat mielenkiintoisia, mutta saattaa olla, että hetkeksi torkahdin. Viimeisenä numerona kuulimme Schönbergin Kirkastunut yö, joka oli kaunis nykybalettiesityksineen. Istuimme katonrajassa, ikäänkuin tyhjän päällä, vähän hirvitti. Talo oli sisätiloiltaan komea, mutta sali näytti hieman arkiselta. Soittimet kuuluivat hämmmästyttävän tarkkapiirteisinä (sanoo tämä suuri akustiikan asiantuntija).
Pääsin omaan petiini yhdeltätoista. Heräsin viideltä, nousin ylös kuudelta, kello soi kaksikymmentä yli kuuden ja lähdin tallustamaan töihin kymmentä yli seitsemän. Nyt olen siis kotona ja nukkunut ansaitut päiväunet. Vetreyttelen päätäni kirjoittamalla.
Kerroin tässä hiljan eroseminaarista. Konseptiin kuului vertaistuki. Meitä kehoitettiin soittamaan toisillemme. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen saimme kotitehtävän: soita. Seuraava tapaaminen lähestyi uhkaavasti, enkä ollut vielä pirauttanut yhdellekään erovammaiselle. Plarasin listaa ja mietin, kuka joukosta olisi vähiten pelottava.Päädyin sellaiseen järkevän oloiseen naisihmiseen. Siirsin puhelua vielä parilla tunnilla. Lopulta minun oli mielestäni pakko soittaa.
"Hei, täällä Heidi sieltä eroseminaarista."
"No hei."
"Miten menee?"
"Ihan hyvin. "
"Oletko soittanut kenellekään?"
"En ole."
"En minäkään, siis muille kuin sulle."
"Ok"
"Nähdään sitten vissiin huomenna."
"Joo nähdään."
Saimme valtavasti vertaistukea tästä spontaanista jutustelusta.
Viikonlopun runo on riivitty pikaisesti Kai Niemisen valituista runoista: Istun tässä, ihmettelen. Kai Niemiseltä sain oivalluksen, että elämäni kulkee kuin kirja tai elokuva. Kymmenen vuotta on tungettu sataan sivuun tai elokuvan ensimmäiseen puoleen tuntiin. Kaikki mennyt on ohikelattu vauhdilla.
Älä sano mitään:
jos sanot sanankin
en enää tiedä mitä ajattelet.
----------------------
Levoton-
sen taidon osaan kyllä,
kääntää kylkeä elämän vuoteessa,
etsiä turhaan asentoa jossa maailma ei paina.
-----------------------------------------
turha ahdistua:
ei aika olekaan muuttunut nopeammaksi
minä vain olen muuttunut hitaammaksi
--------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti