Valoisia kahvihetkiä

Aamulla pyörän satula oli tahmea liemestä, jota pihapuu (lehmus?) erittää. Eräs lääkäri tuli päivää liian aikaisin lomalta töihin ja palasi huojentuneena kotiin.

Kotiin palatessani näin Kertun profiilin ikkunassa.  Sielllä se raukka ikkunalaudalla minua vartosi tai kyttäsi pikkulintuja. On hämärää, puut taipuvat tuulessa luokille ja kohta tulee syksy! Olen aina pitänyt syksystä, en siis ole ihan täysipäinen (miten voisin ollakaan).

Työdectini akku vetelee viimeisiään. Siitä katoaa kesken puhelun virta, mutta ei hätää, laitan puhelimen siihen möhkäleeseen, jossa sitä voi ladata ja jatkan puhelua. Työdectistä kuuluu pitkään ennen lopullista simahtamista piipitys, jota voisi hyvin käyttää kuulusteltavan vastarinnan murtamiseen.

Keskustelimme tänään kahvihuoneessa seuraavista aiheista: kertakäyttöhanskaan oksentanut anorektikko, sairaalan ikkunasta oksentaminen, ruumishissi ja ruumishissimusiikki sekä sairaalan parvekkeilta putoilevat henkilöt tai oikeastaan heidän vähenemisensä sekä tämän positiivisen kehityksen syyt, pohdittiin lyhyesti ja täysin anonyymisti konsultaatiomielessä erään potilaan alapään ikävät rakkulat ja lopulta käsiteltiin aiheista valoisin, Virosta rahdattava viina.

Lomaan on kolme päivää, sitten pakkaan Kertun, kissanhiekkapussin, heikkalootan, tekoreippaan marjastusmielen, mökkivaatteet, kirjat, läppärin, ruisjauhot (mustikkakukkoa varten) ja kotiin jätän kaikki huolet (näkisi vaan). Muona ja juoma hankitaan paikallisista liikelaitoksista.

Ensimmäisellä lomaviikolla menen Neil Youngin konserttiin, kyläreissulle ja Kom-teatterin Kolme sisarta näytelmää katsomaan. Muita suunnitelmia ei ole. Mietin osaisinko tehdä jonkun matkan ihan yksikseni. Ajattelin jotain niin eksoottista ja vaarallista kuin Tukholma tai Pärnu.