Eräs kirjoitusystäväni ihmetteli miksi ihmiset ovat aina valmiita antamaan kaiken öykkärille. Öykkärit pärjäävät nykymaailmassa: ohittelevat kassajonossa, huutelevat humalassa ihmisille, joista tai joiden ulkomuodosta eivät jostain syystä pidä, valehtelevat vaikka ovat ilmeisen syyllisiä, roiskuttavat kuravettä jalankulkijoiden lahkeille ja ajavat lopulta yli.
Yhdestä öykkäristä tulee Yhdysvaltain presidentti. Populismi ja yökkäröinti sopivat ihanasti yhteen. Öykkäri herättää ihastusta: miten se kehtaakin puhua noin epäkorrektisti. Vetoaa ihmisen pimeisiin puoliin. Näkee salaliittoja. Kourii naisia, sillä sitä ne kuitenkin haluavat. Populistiöykkärit ovat ainoalla oikealla tavalla isänmaallisia.
Ei minulla ole näistä vaaleista mitään sanottavaa. Demokratian voitto. Tuijottelemme miehen hentoa otsatukkaa vähintään seuraavat neljä vuotta.
Ja jos joku tässä voitti niin media, sillä kirjoitettavaa taatusti riittää.
Kuuntelin nuoren sukulaismiehen opintoihin liittyvää konserttia, joka oli todella hieno. Kaikki näytti niin rennolta ja helpolta ja iloiselta, joka kertoo siitä, että töitä on tehty paljon. Siinä tuppasivat Yhdysvaltojen vaalit vallan unohtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti