Konsertti alkoi kahdelta ja se siis oikeasti alkoi klo 14. Yleisö koostui pääosin varttuneista miehistä, joista joillakin oli mukana vaimo tai tyttöystävä. Miehet näyttivät älykkäiltä vai kuvittelenko vain jazzin harrastajien oleva fiksuja. Konsertti kesti yhteensä neljä tuntia ja roudaustauoilla ehti hyvin vessaan ja klubin baariin.
Australialaisbändissä soitti kolme jäyhää miestä soittiminaan piano, kivet, rummut ja basso. Ensimmäiset 20 minuuttia pianisti käytti paria valkoista kosketinta, rumpali löi kahta kiveä vastakkain ja basisti hankasi pystybassoaan. Ehdin ajatella työasioita, viikonlopun toimia, punaviinilasillista, jonka ehkä jossain vaiheessa nauttisin ja kovaa tuolia, jonka todella tunsin pakaroitani vasten. Hiljalleen kappale kasvoi mittasuhteisiin, joka vei huomion kovasta istuimesta ja omista ajatuksista. Pianisti ryhtyi soittamaan melodiaa ja sitten se loppui. Biisi kesti 50 minuuttia, joista 20 minuuttia oli puuduttavaa ja 30 minuttiia nautittavaa. Sen puuduttavan tarkoituksenkin luuli jälkeenpäin ymmärtävänsä.
Ohjelmalehtisestä poimittuna "Kolme aussia luovat ainutlaatuista musiikkia, jossa on elementtejä minimalismista, ambientista, trancesta, rockista ja jazzista, mutta sekoittavat niistä kokonaisuuden, jolla ei oikeasti ole nimeä. Necking?"
Senegal drums oli viedä shown Krakataulta, jota lopulta tuntui johtavan Yamar Thiamin puhuva rumpu. Mies näytti miten rummulla voi soittaa jäätelöauton melodian. Raul Bkörkenheim soitti komeasti sähkökitaraa ja miehen yllä oli hieno paita. Jone Takamäen saksofoni on ihana soitin.
Ranskalaiset olivat tämän konsertin modernein osuus. Eve Risser oli säveltänyt esitetyt kappaleet ja soitti flyygeliä välillä kämmenillään, kyynärpäillään ja hiveli soittimen sisusta pehmeäpäisellä rumpupalikalla (?). Basisti hinkkasi soittimen kieliä kahdella hiusharjalla, puhallinsoittajat puhalsivat torvistaan luovia ääniä, rumpali veti lautasen reunaa pitkin rumpukalvoa (yleensä lautasta hakataan rumpupalikalla tai vispilällä), kitaristi pahoinpiteli kitaraansa ja kohteli soitintaan muutenkin härskin näköisesti. Ranskalaisilla naisilla oli boheemisti sotkuiset hiukset. Mikä näyttää ranskalaisen päässä tyylikkäältä näyttää suomalaisella siltä, että hiukset ovat jääneet kampaamatta.
Kannattiko? Kyllä kannatti. Ensi vuonna uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti