Potilasta tutkiessani joku mies soitti dectiini ja kysyi "Onko Irma?". Selitin olevani lääkäri, enkä ollenkaan Irma ja sitäpaitsi työn touhussa, kuuntelemassa potilaan sydäntä stetoskoopilla. Mies sulki puhelimen. Pian dect soi uudelleen "Irma?"Selitin samat vähemmän romanttiset litaniat. Kohta mies soitti uudelleen. En viitsinyt enää vastata. Miesparka jäi ilman Irmaansa.
Miksi aina sanotaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä työtä? Eikö parisuhde ole niitä harvoja suhteita, joka on enemmän lepoa kuin työtä? Työtä on muutenkin tarpeeksi. Ravintoloissa näkee illallisella pariskuntia, jotka hoitavat kituvaa suhdettaan tuijottamalla hiljaisina toisiaan viinilasiensa yli. He tekevät arkerasti työtä suhteensa eteen. Kummankin tekisi mieli kaivaa esille kännykkä, käydä facebookissa tai lukea urheilutulokset.
Muistin yhtäkkiä Irwinin takavuosien kappaleen, joka kuului jotensakin näin "Oi Irma, oi Irma kaipaan lemmenlääkintää, mä tositarkoituksin etsin syömmein ystävää" Mies puhelimessa etsi siis sydämensä ystävää, muttei löytänyt.
On pakko jättää parisuhdehöpinät tähän, muuten läppäristä hohkava myrkyllinen valo vie yöunet.
3 kommenttia:
Sain juuri luettua loppuun kirjasi (uskallan sinutella, anteeksi, jos olen liian tuttavallinen), kyllä oli hauska. Juuri sellaisella pessimistisellä tavalla hauska. Jään odottamaan innolla tulevia opuksia.��
Katselimme Teemalta filmiä "A Late Quartet". No juu mutta näyttelijät eivät osanneet soittaa. Ei se oikein toiminut. Sinun kirjasi toimii, tiedät mistä puhut, toimintaympäristön ja siinä elävät ihmiset. Osaat soittaa. Kiitos! hh
Kiitokset teille molemmille!
Lähetä kommentti