En ole kuollut vaikka joku on saattanut luulla niin. Vietin pari vuorokautta Turussa. Yhtä hyvin olisi voinut olla vaikka Rovaniemellä tai Luopioisissa. Olen istunut kuuntelemassa luentoja ja syönyt ateriani seisten. Niin tulee muuten syötyä niukemmin, tosin kulutuskin on ollut vähäistä. En palannut Tampereelle mitenkään ratkaisevasti viisastuneena, mutta pieniä tiedonjyväsiä sain noukittua.
Merkittävintä oli kirjani saama kritiikki eilisessä Hämeen sanomissa, joka oli ihana: "Mäkinen kirjoittaa täsmällisesti ja tarkasti. Kuivakan huumorin lisäksi romaanista löytyy tunnistettavia ihmisluonteen inhimillisyyksiä."
Signeerasin kirjani kahdelle kollegalle ja lupasin lähettää sen kahdelle. Illalla lauloimme Satumaata ja Kalliolle kukkulalle. En ole ainakaan vielä huomannut, että olisin unohtanut jotain junaan tai hotellihuoneeseen.
3 kommenttia:
Kuulostaa mukavalta seminaarireissulta.
Onnittelut hyvästä kritiikistä. Koitin etsiä sitä, mutta ei ole vielä goooglessa, toivottavasti tulee!
Nyt puuttuu enää se hyvä juttu naistenlehdessä ja tv-ohjelmassa.
Luin kirjasi ja odotan lisää! Ihan ei kaikilta osin vastannut odotuksiani, kaipasin vähän enemmän mainioita oivalluksiasi joihin olen tottunut blogiasi seuranneena, mutta hieno alku kirjailijan uralle ja ehdottomasti olen sitä mieltä että kannattaa jatkaa kirjailijan uralla!
Hyvää talvenjatkoa ja paljon ideoita tulevaan!
Terveisin himolukija Hämeestä
Marjatta: Siitä ei ole sähköistä versiota.
Anonyymi: Kiitos.
Lähetä kommentti