Käväisin Helsingissä kokouksessa, jonka jälkeen on hieman sekava olo. Kyse oli mm. virtuaalisista vastaanotoista. Potilas käy laboratoriossa, täyttää kyselykaavakkeita ja tutkii itse itsensä.
Vuorotteluvapaan jälkeen olen tuntenut itseni vierailijaksi kollegojen keskellä. Ihan kuin en enää täysillä kuuluisi porukkaan.
Olen saanut facebook-kaveripyyntöjä amerikkalaisilta upseereilta, joiden rinnuksissa roikkuu niin paljon kunniamerkkejä, ettei leveäänkään miehiseen rintakehään enempää mahdu. Tiedän jo, ettei sellaisia miehiä ole.
Kaveripyyntöjä satelee keski-ikäisille eronneille naisille. Luulisi, ettei kukaan moiseen haksahda, mutta yksinäisyys vie arvostelukyvyn ja homma tehdään hyvin taitavasti. Rahaa pyydetään ensin pikkusummia ja lopulta enemmän. Kuka haluaa tunnustaa tulleensa huijatuksi?
Työkaverin tutulla on tuollainen facebook-ystävä. Järkipuhe ei auta. Muut ovat huijareita, mutta tämä ihana mies ei kuitenkaan. Kaverini kertoi nähneensä noita viestejä, joissa kerrottiin asioita, joita jokainen haluaa kuulla itsestään sanottavan. Huijauksen paljastumisen täytyy olla kamalaa. Siinä menettää rahojen lisäksi unelmansa ja häpeä on tolkuton.
1 kommentti:
Iltapäivälehdessä luki naisesta, joka käyttää "kaiken" vapaa-aikansa feikkiprofiilien ilmiantamiseen. Tuhansia hän on narauttanut. Harmi vaan, että niitä syntyy koko ajan lisää eksponentiaalisesti. Kuluuhan hänen elämänsä toki noinkin, mutta ei tuo oikein antoisalta tavalta viettää eläkepäiviään kuulosta.
Lähetä kommentti