maanantai 30. huhtikuuta 2018

Someriippuvainen

Puhelimeni värähtää kun saan sähköpostia. Jos kännykkä makaa pöydällä kuulen matalataajuisen äänen, joka on ehdollistanut minut kurkkaamaan postilaatikkooni. Yleensä viestit eivät ole mitenkään henkilökohtaisia vaan enemmänkin kaupallisia ja erittäin epäkiinnostavia.

Facesta on helppo olla sivussa jos ei itse päivitä mitään. Päivityksen jälkeen odottelee tykkäyksiä ja käsi hakeutuu puhelimelle ihan itsestään. Sama koskee instaa, jossa omien julkaisujeni lisäksi seuraan muutaman minulle tuntemattoman henkilön videoita, joissa ei ole oikeastaan mitään erityistä. Yleensä päivittäjät ovat hirmuisen tohkeissaan jostain, joka ei kiinnosta minua lainkaan.

Käväisin eilen taidesuunnistamassa, mutta tein senkin vähän laiskasti ja katsoin ainoastaan Mältinrannan näyttelyn ja kiipesin Pälvi Hannin ja Virve Liljan työhuoneelle rakennuksen yläkertaan. Taiteilijat tarjosivat karamelleja. Haahuilin galleria Himmelblaussa ihmettelemässä nuorten tekijöiden videoteoksia ja maalauksia.  Grafiikanpajan tyyppi kertoi miten hän vedostaa (olikohan oikea sana) Inari Krohnin grafiikkaa. Nuorten taiteilijoiden kohdalla mietin, että tuleeko heistä myöhemmin konservatiivisempia. Vaihtuvatko videoteokset ja rouheat maalaukset sieviin grafiikanlehtiin.

Otin kännykällä kuvia reissustani, laitoin ne instaan ja jäin odottelemaan tykkäyksiä.

3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Mun täytyy tykätä susta täällä, kun en harrasta noita muita. :)

Hauskaa vappua sulle, täältä hetekan päältä. :D

Unknown kirjoitti...

Tämä on aivan mainio blogi. Olen seurannut pitkään. Meitä hiljaisia riittää (olin tänään muuten lääkärin vuosikontrollissa, aina se lääkäri osaa katsoa verenkuvan laajemmin; minun yksittäiset bongaukset yksittäisiin arvoihin, menevät harhaan. Sitä on lääkärin ammattitaito.).
Jos ajatellaan tekstejä teksteinä, vain sisältö ratkaisee. Kummalla on enemmän lukijoita, romaanillasi vai blogilla, (tällä)?
Mitä tästä pitäisi ajatella? Minulla yleis-humaanis-talous-yhteiskuntatieteellis-neurobiologisella henkilöllä on päivittäisenä Agendana vilkaista blogisi päivitys joka päivä. Tiedoksi. Joka aamu.
Lempeästi. Armolla tässä eletään...

Heidi kirjoitti...

Kiitos!