Jos jonkun asian saavuttaa liian helposti, niin siihen täytyy liittyä jotain hämärää, eikä se tunnu enää kovin tavoiteltavalta.
Hain erääseen kirjailijaresidenssiin. Myönteinen päätös tuli noin kymmenessä minuutissa ja kahden viikon oleskelua tarjottiin alennushintaan. Residenssi sijaitsee entisessä DDR:ssä Puolan rajalla. Puolaan päästäkseen pitää ylittää joki, mutta ei tarvitse uida, sillä Puolaan voi kävellä siltaa pitkin. Puolasta saa halpaa ruokaa ja olutta. Berliiniin pääsee junalla tunnissa ja lippu maksaa kymmenen euroa. Residenssikaupunkia mainostetaan sillä, että sieltä pääsee helposti pois.
Suomessa on tapana sanoa "Kuopio/Savonlinna/Kotka/Hämeenlinna (luettelo on pitkä) on kiva kesäkaupunki". Haluaisin löytää kivan räntäsadekaupungin ja asettua sinne. Tampere saattaa olla lähinnä sitä kaupunkia.
Nyt Tampereelle ei kannata tulla. Kadut on kaivettu auki, pöly lentää suuhun ja sieraimiin etkä tänään tiedä mistä kohtaa voit huomenna ylittää Hämeenkadun. Parasta ainakin pysyä kaukana ratikkatyömaista. Tervetuloa Tampereelle 2021 niin mennään ratikka-ajelulle!
8 kommenttia:
No kylla on pakko tulla Tampereelle kumminkin vahan shoppaamaan kesalla kun Oriveden mokille saavumme. Ei kai tilanne nyt niin paha ole?
Minä olen ollut (en omista ansioistani, vaan avecina) kolmesti parin viikon reissulla Barcelonassa ja kerran Berliinissä Kaakkois- Suomen ja Hämeen taidetoimikuntien huoneistoissa. Toisessa makuuhuoneessa saattoi olla ketä vain sieltä toisesta taidetoimikunnasta, usein porukka vaihtuikin kesken meidän siellä olon. Epämukavuuden kesti, kun pääsi Barcelonaan aivan Sagrada Familian viereen asumaan ja asunto oli Barcelonassa silloin 2004 - 2008 vieläpä aivan ilmainen, Berliinissä 2011 se maksoi jonkin verran, mutta saimme pitää koko hulppean huoneiston yksin. Tuollainen yhteisasuminen ei ehkä enää niin vetänyt. Kaikki Barcelonassa tapaamani residenssivieraat olivat kuvataiteilijoita tai muusikoita, jotka eivät niinkään työskennelleet, vaan imivät vaikutteita ja loivat kontakteja. Ei siinä vilkkaassa menossa ja Barcelonan vaatimattomassa asunnossa olisi kyllä pystynyt mitään omaa työtä tekemäänkään.
Olen kuullut, että jotkut kirjailijaresidenssiläiset ovat kärsineet huonoista kirjoitustuoleista ja -pöydistä. Toivottavasti sinulla on siellä mukavat oltavat! Milloin menet?
Anumorchy: taisin liioitella hieman, mutta keskusta on vähän hankala.
Marjatta: Menen heinä-elokuun vaihteessa. Ehkä kirjoittelen sielläkin kahviloissa. Asunnossa on oman huoneeni lisäksi toinen huone ja yhteisiä tiloja kuten olohuone.
Edinburghissa on residenssi, jonne saa pienen apurahankin, mutta sinne onkin valtavasti hakijoita.
Sen jälkeen kun luin Aamulehden toimittajan kolumnin pöhköistä ulkopaikkakuntalaisista Tampereella, päätin, että aika merkillistä menoa pitää olla, että Tampereelle tulen. Viimeinen niitti oli se, että hän haluaisi ampua parkkihalleissa hidastelevien turistien renkaat hajalle (tosin silloinhan vasta ne hitaita ja tien tukkona olisivatkin?!?). Loppukaneettina oli, että kaikkien tamparelaisten pitää leikata kolumni ja lähettää Särkänniemeen tuleville sukulaisille.
En ole lukenut, mutta ehkä ei ollut kirjoitettu vakavissaan kuitenkaan.
Kyllä tänne voi tulla.
Suomen räntäsadekaupungeista Tampere on kyllä ehdottomasti paras.
Lähetä kommentti