Hedelmäpeli
Saimi ja Martta olivat ystävykset, olivat tunteneet toisensa yli seitsemänkymmenen vuoden ajan, siinä ehtii jo toiseen tutustua. He tapasivat ensimmäistä kertaa kansakoulussa. He olivat samalla luokalla vaikka toinen aloitti koulun vuotta aiemmin. Opettaja opetti ja kuritti kahta luokkatasoa samaan aikaan, eikä kukaan asiasta valittanut. Kansakoulussa oli ulkovessat, tyttöjen vessassa oli 4 reikää vierekkäin. Opettaja veti virsiä urkuharmonilla. Ei puhettakaan mistään monikulttuurisesta moniarvoisesta kouluopetuksesta. Opetuksen perustana oli koti, uskonto, isänmaa, ulkoa oppiminen ja totteleminen. Jos ei oppinut tuli isku sormille ja jälki-istuntoa. Saimi ja Martta kulkivat yhdessä koulumatkat.
Koulun loputtua Saimi ja Martta muuttivat läheiseen pieneen kaupunkiin, ensin piikomaan, sittemmin he molemmat pääsivät myyjiksi kauppaliikkeisiin: Saimi maitokauppaan ja Martta kangaskauppaan. Martta oli taitava ompelija ja vapaa-aikoinaan ompeli leninkejä rouville. Työväentalon tansseista molemmat löysivät miehet, kirvesmiehiä olivat sattumoisin kumpikin. Kovia olivat tupakkia polttamaan, joutuivat jo varhain sairaseläkkeelle ja molemmat ennenaikaiseen hautaan.
Siinä sitä piti penniä venyttää, että saivat Saimi ja Martta lapset kasvatettua ja koulutettua. Molemmilla oli kaksi lasta tyttö ja poika. Hyvin ovat maailmassa pärjänneet, lapsenlapsia on molemmilla nyt kaksi. Saimi ja Martta ovat nyt hyväkuntoisia virkeitä eläkeläisiä, kävivät eläkeläisten jumpassa ja harrastivat käsitöitä ja avantouintia. Tapasivat toisiaan vähintäänkin kerran viikossa.
Saimi ja Martta kävivät suuressa automarketissa keskiviikkoisin. Eivät he sieltä mitään ostaneet, sellaisesta kaupasta tarttui aina kaikenlaista turhaa mukaan. He pelasivat hedelmäpeliä viidellä eurolla. Peli jatkui niin kauan kuin rahaa piisasi. Päättävät aina mokoman törsäämisen lopettaa, mutta niin riippuvaisia he olivat tästä tuhlaavaisesta harrastuksestaan, että taas seuraavana keskiviikkona lankesivat uhkapeliä harrastamaan.
Maaliskuun ensimmäinen keskiviikko he taas tulla touhottivat markettiin. Asettautuivat pelien eteen tottuneesti. Pelejä seisoi rivissä kuusi ja kaikissa pelasi eläkeläinen. Saimi laittoi ensimmäisen euronsa pelin kitaan ja paineli tarvittavia nappuloita. Samalla alkoi niin mahdoton kilinä. Kolikoita pursuili koneen sisälmyksistä ryöppyämällä. Voittosumma oli kaksisataa euroa. He lopettivat pelaamisen siihen paikkaan. Kaikki tuijottivat heitä. Naiset keräsivät kolikoita taskujen pohjille ja mustiin käsilaukkuihinsa. Laukut painoivat melkoisesti. Rosvoja peläten he kiiruhtivat koteihinsa.
Mihin tuollaisen summan voi sijoittaa? Yhdessä oli pelattu vuosia joten voittokin kuului molemmille. He päättivät lähteä laivaristeilylle. Kumpikaan ei ollut koskaan laivassa. He tutuistuvat mainoksiin ”salsa-risteily Itämerellä”, Antti Tuisku aalloilla, he ottivat risteilyn, jossa ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa. Lähtö oli arkipäivänä ja kesto vuorokauden. Hintaan kuului hytti, päivällinen ja aamiainen.
Kaupungista oli bussikuljetus satamaan. Bussi kiersi monet linja-autoasemat. Laivalla he asettuivat pieneen ikkunattomaan hyttiin. Ennen kuin laiva oli irronnut laiturista, he jo jonottivat seisovaan pöytään. Jonossa seisoi keppeihinsä nojaten jo yksi eläkeläispariskunta ja kaksi rollaattoreihin tukeutuvaa rouvaa. Oven auetessa he kiiruhtivat suoraan notkuvien pöytien ääreen. He kasasivat lautaset täyteen himottuja herkkuja. Viiniäkin sai hanasta ihan ilmaiseksi. He mättivät sisuksiinsa valtavat määrät herkkuja, suolaista ja makeaa. Saimille tuli huono olo ja niin he palasivat pikkuruiseen hyttiinsä. Laiva keinahteli ja Saimia alkoi oksettaa. Hän ehti täpärästi hytin pikkuruiseen vessaan. Pian oli Martallakin oksettava olo. Siinä se yö sitten kului yökkäillessä. Käytävältä kuului humalaisten hoilausta. Aamiaispöydän antimet eivät ystävyksiä enää kiinnostaneet: he nauttivat ainoastaan teetä ja voileipäkeksiä. Risteilybussissa kaverukset istuivat hiljaisina vierekkäin nenät valkoisena oksennuspusseja käsissään puristaen.
Usein he risteilyään muistelivat, kun pelasivat. Tuskin enää toista samanlaista voittoa tulisi, eikä ollut väliksikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti