Loputtoman pitkiltä tuntuvat neljä vapaapäivää ovat pian ohi. Ei tunnu ollenkaan pahalta mennä töihin. Oikea hartiani on edelleen kipeä. Jumppasin eilen käyttäen kylpyhuoneen lattiankuivainta jumppakeppinä, nostelin pitkästä aikaa myös käsipainoja. Heräsin yöllä, hartiaa kivisti, otin särkylääkettä ja luin romaania, nukahdin uudelleen ja heräsin vasta puoli yhdeksältä. Hartiakipu johtunee siitä, että olen kirjoittanut läppärillä sohvalla istuen. Viidan henkilökohtainen palaute on ensi viikolla. Välillä koko kirjoittaminen tuntuu mellko järjettömältä puuhalta.
Tein eilen pannaria, en muista milloin olen sitä edellisen kerran tehnyt, kai silloin kun lapset vielä asuivat kotona. Nyt sitä tietysti tuli tehtyä liikaa,yhdelle ihmiselle.
On aikaa ajatella. Olen tavannut toisen lapseni viimeksi 7.1, hän ei halua tavata minua. Olen siis huono ihminen tai ainakin epäkelpo äiti. Sen kyllä auliisti myönnän. Minulla on ikävä aikuista lastani. Ihan oikein minulle.
Koska minulla ei ole pihaa niin ulkoilemaan on lähdettävä oikein vartavasten. Eilen lenkkeilin Hatanpäälle. Jännitin, onko kahvila auki. Oli se. Istuin ulkona kahvilla ja luin iltalehteä. Kökötin vielä aikani rannassa penkillä. Tänään pitänee ottaa vielä romaani mukaan, tuntuu hölmöltä istua penkillä pitkään ilman järkevää puuhaa. Mitä ihmisetkin ajattelevat. Tuossa se istuu vaikka ikkunat ovat pesemättä ja talvivaatteet huoltamatta.
Ratinassa mainostettiin sinne valmistuvia asuntoja lauseella "Nopeaa asumista". Minkälaista on nopea ja mitä taas hidas asuminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti