Junassa välillä Tampere Turku vastapäätäni istuu hyvin nuori nainen, joka lukee kirjaa globalisaatiosta. Hänen viereensä istuu toinen nuori naisihminen. Konduktööri kysyy lippua, nainen kaivelee taskunsa, laukkunsa ja repun taskut, löytää lipun ja ojentaa virkailijalle. "Tämä lippu on vanha" sanoo mies. Katselemme nuoren naisen touhua, hän penkoo taas laukkuaan ja reppuaan. Junamies katsoo tyyliin, jäitpäs kiinni senkin pummi. Nuori nainen löytää lipun ja ojentaa sen miehelle. Mies näyttää pettyneeltä, leimaa lipun, matka jatkuu.
Sukupäivälliset: ne ovat ihan mukavat, kukaan ei riitele, ruoka on hyvää. Katsomme siskon kanssa kotiteatterivempeleillä Scoresenin ohjaaman konserttitaltioinnin "Last Waltz". Neil Young on ihana, samoin Bob Dylan. Olimmeko aikoinaan samaa mieltä? Nyt he ovat menetetyn nuoruutemme symboleja. Juomme punaviiniä ja huokailemme. Nyt makaan patjalla lattialla. Hyvää yötä te kaikki entiset ja nykyiset nuoret.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti