Sulkasato

Sulkasato

Ensimmäisen kerran Mikko huomasi kaksi mustaa hieman kihartuvaa hiusta tyynyllään marraskuun ensimmäisenä maanantaina. Hiukset lepäsivät sievästi vierekkäin pellavaisella tyynyliinalla. Mikko haki apteekista monivitamiinitabletteja. Hän alkoi ottaa niitä päivittäin. Hän hankki myös hilseshampoota, vaikka ei ollut hilsettä havainnutkaan.

Joulukuun alussa, kun Mikko kävi suihkussa hän huomasi viemäriritilässä muutaman hiuksen, mutta ei laskenut niiden määrää. Tässä vaiheessa hän ei vielä ollut kovin huolestunut. Pari päivää myöhemmin Mikko löysi herätessään sängystään kuusi mustaa ja yhden hieman harmaantuneen hiuksen. Lieväasteinen paniikki hiipi Mikon mieleen. Mikko kävi luontaistuotemyymälässä hankkimassa kuivattuja Goji-marjoja, ne maistuivat happamilta.

Tammikuussa kampaan tarttui kahdeksan mustaa ja kaksi harmahtavaa hiusta, kaikki kauniisti kihartuvia. Mikkoa alkoi heikottaa, sydän tykytti ja hiukan ehkä huimasikin. Mikko oli aina ollut ylpeä paksuista hiuksistaan, jotka olivat tummat kuin salmiakkimatto ja taipuivat kauniille laineille. Mikko osti lähikaupasta 2.5 desin MiniGrip-pusseja, laittoi irronneet hiukset pussiin ja lisäsi päivämäärän 2.1.2010, hän sulki pussin huolellisesti. Seuraavana aamuna petistä Mikon vierestä löytyi kymmenen hiusta, Mikko haki muovipussin, kirjoitti lappuun 3.1.2010.

Mikko alkoi olla jo todella huolissaan. Vaimo lohdutteli miestä ja osti hiusten tehoravinnetta oikein kampaamoliikkeestä. Huolestuttava hiusten irtoaminen jatkui uhkaavasti kiihtyen. Mikko jatkoi hiusten säilömistä muovipusseihin. Hiljalleen niitä kertyi parikymmentä, hiusten harventumista ei vielä huomannut, olivathan hiukset vahvat ja epäsuomalaisen karheat.

Mikko tilasi ajan omalle lääkärilleen. Hän pakkasi mukaansa MiniGrip-pussit päivämäärineen. Hän heitti muovipussit lääkärin työpöydälle, kerrankin tuo omahyväinen mies näytti hämmästyneeltä. Lääkäri kysyi, minkälaiset hiukset Mikon jo edesmenneellä isällä oli ollut. Mikko muisti isänsä nuoruudenkuvat, joissa miehellä oli tummat paksut hiukset. Myöhemmin isän pää hohti paljaana, säännöllisenä ja virheettömänä kuin muna.

Mikko keräili leijailevia hiuksia olkapäiltään, kylpyhuoneen viemäriritilästä ja tyynyltään. Hän osti puolen litran MiniGrip-pusseja. Viimeisessä pussissa oli päivämäärä 15.12.2010. Siihen loppui nuoruus ja alkoi aikuinen elämä. Vaimo hiveli usein Mikon päälakea, pää hohti paljaana, säännöllisenä ja virheettömänä kuin muna. Aina silloin tällöin Mikko kaivoi esiin pahvilaatikon, jossa säilytti nuoruuttaan, tummaa paksua ja laineilevaa kuin salmiakkimatto.