Näin näytelmän New Karleby Tampereen teatterissa. Näytelmän tarkoituksesta en ymmärtänyt mitään, silti pidin näkemästäni. Pidin oikeastaan tästä enemmän kuin arktisen trilogian edellisestä osasta "Kohti kylmempää". Näytelmän alussa Piano ja Arijoutsi tulivat Grönlannista. Asuntovaunun katolla välkkyi punainen valomainos: HUORA AVAILABLE. Arijoutsen varpaat olivat paleltuneet ja tippuneet, Piano oli yltäpäältä paskan peittämä. Tämä uloste oli muuten muovailuvahaa, luin aamulehdestä. Piano, perheen poika, päätti ryhtyä mummoksi, perheen äiti Sihti teki ensiaputyötä, auton kyljessä luki AMMATTIAPUA. Pianolle velalliset hän jätti elvyttämättä. Perheen isä, Kaulus hoiti kotia. Täplähyeenajoukon (työläisiä) johtajanaaraalla oli sekä naisen, että miehen sukupuolielimet, miehinen elin oli varsin näyttävä. Vanha mummo toimi huoran ammatissa. Mitä järkeä tässä kaikessa oli, en ole todellakaan varma. Pitää miettiä yön yli. Saattaa uni olla peräti levotonta.
Teatteriseurani pudotti väliajalla rahansa viinilasiin. Hän sai tarjoilijalta uuden valkoviinilasillisen. Tuollainen rahojen pudottelu on oikeaa meininkiä, en pidä ihmisistä, joiden rahat ovat aina oikeissa paikoissa, laskut tismalleen ajoissa maksetut, ja joiden kirjaston kirjat eivät koskaan myöhästy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti