Valhe valkoinen

Pyöräni  tarakalla tököttää kätevä kori , tyhjensin sen aamulla puista tippuneista lehdistä. Tampere näytti joltain film noir elokuvan kulissilta. Kaupunkia koristavat valot liukenivat usvaan (on valoviikkojen aika). Kuuntelin Rondolta klassista musiikkia, sekä sekaan heitettyjä typeriä mainoksia.

Kävin eilen kehtyskeskustelua pomoni kanssa. Olin päättänyt kehittyä, mutta sen sijaan taannuin. Olin tiukasti päättänyt vähentää työntekoani. Mies alkoi puhua yhdestä projektista, johon hän arveli minun voivan osallistua hänen sijastaan. Huomasin nyökytteleväni päätäni innostuneesti.

Olen huono valehtelemaan.  Istuimme tuttavani kanssa ravintolassa,baaritiskillä. Nimitän tuttuani nyt Inkeriksi, joka ei ole hänen oikea nimensä. Inkeri on 15 vuotta minua nuorempi, pitkään ammatissa toiminut useamman lapsen äiti. Inkeri näyttää kauniilta ja niinpä eräs mieshenkilö lähestyi häntä ja alkoi tehdä tuttavuutta. Hän kysyi Inkeriltä, mitä Inkeri tekee työkseen. "Opiskelen teologiaa", sanoi Inkeri kasvoillaan seesteisen pyhä ilme. Mies ei viipynyt pitkään. Inkeri kävi etelänmatkalla miehensä ja vanhempien lastensa kanssa. Nuorin jätettiin mummolaan, eikä matkasta kerrottu hänelle mitään. Siskot olivat "leirikoulussa" Espoossa, Inkeri koulutuksessa Oulussa ja mies "Teuvo" äitiään auttamassa Suonenjoella. Kotikonnuille jätetty lapsi katseli epäilevän näköisenä  Teuvon silmälasin sankojen alla olevaa muuta ihoa vaaleampaa aluetta.

Lähden perjantaina Chicagoon. Pitänee ottaa selvää missä se noin tarkemmin sijaitsee ja millainen ilmanala siellä vallitsee. Tytär tulee hoitamaan kissaa, joten ne, jotka taas himoitsevat hopeoitua porokynttilänjalkaani, niin ei mitään mahdollisuutta. Olen sitäpaitsi piilottanut esineen huolellisesti.