Lauma

Esimieskoulutus loppui, eikä minulla edelleenkään ole yhtään alaista. Saimme täytekakkua, kahvia ja lasilliset alkoholitonta kuohuviiniä. Suuri johtaja jakoi kaikille, jotka olivat tehneet lopputyön ajoissa valmiiksi, todistukset. Minä kuuluin tuohon joukkoon. Tänään kaikki esittelivät lopputöitään ja hämmästyttävää kyllä, se oli erittäin kiinnostavaa kuultavaa.

Eräs lääkäri oli selvitellyt yksityisyyden suojaa vuodeosastolla. Huoneissa makaa yleensä vähintään pari potilasta ja toinen kuulee toisen intiimejä asioita, halusi tai ei. Yllättäen potilaat eivät kuitenkaan yleensä halua yhden hengen huoneeseen, vaan kokevat olonsa turvallisemmaksi toisen potilaan seurassa. He toivovat, että huonekaveri sairastaisi samaa sairautta kuin he itse (kutsutaan vertaistueksi). Moni oli kirjannut kyselylomakkeeseen "Ei minulla ole mitään salattavaa." Osastoille on hankittu suuria kuulosuojamia, joista kuuluu radiokanava. Ne voidaan tarvittaessa asetella huonetoverin korville. Kuulokkeet näyttävät traktorikuskin kuulosuojaimilta, ne ovat väriltään punaiset ja niistä sojottaa musta antenni.

Joskus potilashuoneisiin oli ahdettu neljä paikkaa, joka tarkoitti sitä, että niissä paikkapulan vuoksi makasi viisi potilasta. Kun lääkärinkierto ehti viimeisen potilaan kohdalle, joka valitti vaikkapa päänsärkyä, inspiroitui ensimmäiseksi kierretty potilas asiasta ja alkoi myös huudella "Minullakin on ollut päänsärkyä!". Huoneesta poistuminen oli taitolaji. 

Jostain syystä jäin vähän kaipaamaan esimieskoulutuksen porukkaa, vaikka en edes muista montaa heistä nimeltä. Johtuuko se siitä, että asun yksin? Taidan sittenkin olla ihan pikkuisen laumaihminen.