sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Suunnistamassa



Eilinen oli viikon ainoa vapaapäivä, joten sen viettoon kohdistui paineita. Olin päättänyt osallistua Pirkanmaan taidesuunnistukseen. Aamu koostui  FB:n ja blogien selaamisesta, sanomalehden lukemisesta, kissan valvottaman naaman puunaamisesta, tiibetiläisistä riiteistä, tavaroiden etsimisestä, niiden löytymisestä vääristä sekä oikeista paikosta, hiusten laittamisesta ja muusta sekavasta, johon kului yhteensä kolme tuntia.

Joku muuten opasti, että kissan pitää päästä makuuhuoneeseen, jottei se raavi ovea. Ei raavi ei, minä en vaan osaa nukkua kun tuollainen luotokappale nuolee hiuksia.

Taidesuunnistuksessa ei tarvita kompassia, eikä siinä juosta verkkareissa, vaan kultturellisti purjehditaan kohteesta toiseen. Kävin ensin galleria Kapriisisssa, jonka seinällä roikkui Ville Rädyn ja Ville-Veikko Viikilän maalauksia. Toinen taiteilijoista oli paikalla. En keksinyt mitään sanottavaa.

Seuraavaksi siirryin Hämeenpuistoa myöten kohti Näsijärveä (ilmansuunnista ei mitään hajua, vaikka kyse oli suunnistuksesta). Galleria Rajatilassa toimi muotokuvatiski. Tämä kahden nuoren taiteilijan yhteistyö on hieno idea (en tiedä ovatko muut tehneet vastaavaa). Mirka Kinnula luonnostelee nopean akvarellimuotokuvan ja Anne Mölsä kirjoittaa runomuotokuvan. Annen ei kenties ollut ihan helppo kirjoittaa minusta, sillä olen seurannut hänen elämäänsä vauvasta lähtien (hänen äitinsä on hyvä ystäväni). Hienosti molemmat taiteilijat onnistuivat, kuvissa ei ollut pyrkimystä niinkään tarkkaan näköisyyteen kuin hetken tunnelmaan. Jotain näköistäkin niistä löytyy. Teosten syntyminen kesti noin kymmenen minuuttia. Minun on vaikea istua mallina, niinpä luin mielessäni mantraa "porkkana on porkkana, eikä siitä sen enempää". Tuon ehtii sanoa äänettömästi aika monta kertaa kymmenen minuutin aikana. Lopulta vähän pelottavastakin hetkestä jäi todella hyvä mieli. Tässä on sitten runomuotokuva:

Iltapuvussa sinun pitäisi olla.
Pitkä samettilaahus
ja kaulassa maatuska.

Tapasin muotokuvajonossa R:n ja kävimme vielä kahdessa paikassa :7 Boheemia ja Amelie. Mielenkiintoista nähdä taitelijoiden työtiloja. Osa ikäänkuin lavastaa tilat ja toisten työhuoneet ovat karuja. R on mahdollisesti menossa erään taidemaalarin alastonmalliksi.  Käskin päivän euforiassa kysymään kaivattaisiinko tällaista jo vähän pidempään maailmassa keikkunutta hieman rupsahtanutta kehoa malliksi. Saahan siitäkin taiteellisen kun sopivasti kankaalle ikuistaa. Joku saattaa sellaisenkin haluta seinälleen.

Tänä aamuna pyöräilin töihin läpi kaupungin. Seitsemän jälkeen sunnuntaiaamuna kaupunki on illan viimeisten juhlijoiden ja aamun koiranulkoiluttajien välitilassa. Kun olin työrupeamani tehnyt kävin designtorilla tuhlaamassa rahoja, jotka tästä ei niin rakkaasta päivystystyöstä tulen saamaan. Ostin kaikkea tuikitarpeellista, josta kuva alla.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienot muotokuvat! Akvarellin näköisyydestä en osaa sanoa, mutta fiilis sopii blogin välityksellä rakennettuun mielikuvaan.

Runomuotokuva on suorastaan uhkea, ja antaa samalla käsityksen ei_niin_standardista persoonasta. Olisin itse tuollaisesta tosi ylpeä.

Åboriginal

Heidi kirjoitti...

Epäilen, ettei kuvan perusteella voisi minua löytää. Jotain samaa lienee, vaikea itse arvioida. Runomuotokuvassa löydän melkoisesti huumoria.

Merja kirjoitti...

Kuvassa on oleellinen!
Olen piirtänyt ja maalannut alastomia, sekä nopeasti että hitaasti. Ei ole tylsempää ikuistettavaa kuin täydellinen nuoren ihmisen vartalo. Runsasta kaarta ja ruttua on paljon kiinnostavampi kuvata.

Kaisa kirjoitti...

Akvarellissa on tunnelmaasi, vaikkei ihan näköisnäköinen olekaan - runossa myös, juhlavuutta ja vähän ilkikurista huumoria.