26.3
Nousemme bussilla 2400 m korkeuteen. Kävelemme huikasevassa maisemassa ylä- ja alamäkeä, yleensä ylämäkeä. Nenäni vuotaa ja minua hengästyttää. Saan oppaalta kolme pakettia nenäliinoja. Palaamme alas kortteeriimme tietä, joka kulkee kuin siksak ommel.
Illalla syömme tapaksia. Espanja voittaa jalkapallossa jonkun joukkueen 1-0.
Ajamme vuoren laelle kuoppaista hiekkatietä. Pienessä bussissa ei ole turvavöitä ja kattoa koristavat ruskeat tahrat, joiden arvelen olevan aiempien turistien aiheuttamia veriroiskeita. Pidän tiukasti kiinni seuraavan penkin selkänojasta. Bussin moottori sammuu kolmeen otteeseen. Tie on otettu myrskyn jäljiltä käyttöön vasta edellisenä päivänä. Kinttupolulla on pakoin mutaa renkaiden puoliväliin saakka.
Minulta on mennyt ääni. Yritän kommunikoida kuiskaamalla. Kukaan ei kuule.
Kuljemme 13 tunnelin läpi, tunnelit on tehty vettä, ei turisteja varten Vesi soljuu betonisessa leveässä kourussa. Välillä sitä on melkoisesti myös kourun vieressä ja vettä valuu myös katosta. Saamme päähämme kypärät, jotka kopsahtelevat luolan kattoon ja seinämiin. 13 tunnelin jälkeen syömme lounasta ja päälle naukkailemme paikallista brandya. Pienessä hiprakassa laskeudumme alas kivistä polkua. Aikaa laskeutumiseen kuluu kolme tuntia. Paikoitellen polkua ei ole, vaan on hypittävä kiveltä toiselle. Matkan päässä odottaa kylmä olut ja toimiva WC.
Illalla syön kania. Lihaa on kasattu lautaselle järjetön kasa. En kykene keskustelemaan, mikä ei lie muiden kannalta suurikaan vahinko.
Nuha ja yskä jatkuvat, ääni palaa. Silmät ovat rähmässä ja punaiset, kiskon silmäluomet auki kaksin käsin, jotta näkisin jotakin. Silmämeikin käytön voin tässä vaiheessa unohtaa.
Saarella voi nähdä muureja, jotka näyttävät ihmiskäden työltä, mutta ne ovatkin laavaa. Opas kertoo tarinan rakastavaisista, jotka asuvat kaukana toisistaan. Nuori sulho matkustaa toistuvasti mielitiettynsä luo. Paholainen rakentaa laava-aidan nuorukaisen tielle. Eipä siitä ohi pääse putoamatta rotkoon. Lopulta rakastunut mies antaa paholaiselle sielunsa päästäkseen typykän luo, mutta tämäpä järkyttyy miekkosen sieluttomuudesta ja hyppää rotkoon. Kysyn oppaalta, miten sieluttomallle miehelle kävi. Opas ei tiedä. Arvelen, että hänestä tuli mainio poliitikko.
Syömme illalla pittoreskissa kalaravintolassa. Saan pöydässä yskänpuuskan, joka levittää suussani olleet vehnäsämpylän murut pöytäseurueeni silmille.
29.3.
Ajamme bussilla ylös kylään, jonka baarista saa hyviä pikkuleipiä. Sieltä suuntaamme tuliperäiseen karuun maastoon. Saaren viimeisin tulivuorenpurkaus oli 40-luvulla. Matkamme aikana on pieni purkaus El Hierro saaren liepeillä meren pohjassa.
Patikoimme taas mäkiä ylös ja alas. Maasto on niin karua, ettei pissataukoja voi näköesteiden puutteen vuoksi pitää. Laskeudumme rantaan, jossa seisoo vihreä muovinen roskalaatikko, jonka takana naiset käyvät pissalla.
Syömme eväitämme rantaan kyhätyn lautahökkelin terassilla, mökin omistaja on bussikuskin tuttu. Rannassa levittäytyvät merivesialtaat, joista kerätään suolaa. Ostan kaksi pussillista suolaa, jota todennäköisesti saisi marketista kolmasosalla siitä hinnasta, mutta tämä on sitä hienointa ja parasta suolaa.
Illalla nautimme kalaa lentokentän kupeessa sijaitsevassa parakkimaisessa kuppilassa. Koneet jyrisevät yllämme. Päivän kala ei ole kaikilla sama, vaan niitä on kolmea laatua. Minun kalani näyttää särjeltä, muttei ole yhtä ruotoinen.
Revin silmäni auki, köhin kurkustani limaa ja jätän päivän patikoinnin väliin. Sen sijaan nukun uima-altaalla varjon alla ja syön allasbaarissa hampurilaisen. Baarissa kaksi nuorta miestä laulaa ja soittaa kitaraa. Duon edessä oleva pöytäseurua aplodeeraa innokkaasti. Sukulaisia?
Teen vähän esitelmää. Luen, nukun, yskin, niistän nenääni.
31.3.
Puhelin herättää klo kuusi. Kaksi lentoa, yksi bussimatka ja taksimatka myöhemmin olen kotona aamuyöstä. Yskin, niistän, nukun, yskin niistä ja nukun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti