Olen koko aamun valmistanut keittokirjasta löytämääni lammaspataa. Ohjeessa käskettiin paistaa pekonia ja laittaa se syrjään odottamaan. Vaikka kuinka syväluin ohjetta, ei minulle selvinnyt, mitä pekonin odottaa. Pitäisi soittaa Alexander ja Hanna Gullichsenille.
P kysyi puhelimessa mitä aion valmistaa päivälliseksi. "Lammaspataa". P jäi sanattomaksi. Muistin, että P:n mielestä lihapadat ovat talvi- eivätkä kevätruokaa. "Parsaa alkuruoaksi". "Hyvä" sanoi P. "Parsa sopii tähän vuodenaikaan".
Eilen Alkossa pyörin viinihyllyjen välissä stressaantuneena, sillä muistin, miten A:n luona valitaan viiniä aterialle viinikaapista, jossa on tarkka järjestys (en muista mikä). Ostin 18 euron ranskalaisen valkoviinin parsan kanssa, vaikka yleensä käytän viinipulloon noin kymmenen euroa.
Soitin vielä M:lle jä kysyin, että riittääkö varmasti yksi ateria, sillä juomme kahvit Sarassa. Riittää. Voimmehan mennä saunan jälkeen vaikka Vaakon nakkiin. Huomatkaa, että nämä ajatukset ovat vain minun, he eivät todennäköisesti kritisoi tarjoamuksiani.
Nyt tulee kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti