lauantai 20. huhtikuuta 2013

Puhe



Matkalaukun innostamana kirjoitin tällaisen harjoitustekstin. Kaikki ei siinä ehkä ole ihan kohdallaan, en viitsinyt tarkistaa saiko mahorkkaa 70-luvulla jne. Tämä on sellaista täysin hyödytöntä hupia.

Keittiön pöydän ääreen on kokoontunut kourallinen ihmisiä: Vitali, nuori punaposkinen mies, jonka nenän alla kasvaa muutama vaalea viiksikarva, hänen ystävänsä Grigori, joka on pysyvästi vapautettu asepalvelusta astman vuoksi ja joka yskii jatkuvasti, Vitjan oma babushka Valja, jonka viiksikarvat ovat hieman Vitjan karvoja tummempia ja jonka mustat silmät tuikkivat tiukkaan vedetyn huivin alta, sekä Svetlana, Julija ja Dimitri, jotka jakavat heidän kanssaan kommunalkan keittiön. 

Keittiön pöytää peittää vahakangas. Vahakankaalla seisoo puolillaan oleva pullo vodkaa, jota Vitja kaataa tiuhaan pieniin valtion kaupasta hankittuihin laseihin. Tarjolla on myös karpalomehua, jota ei juo kukaan, suolaisen ja metallisen makuista kivennäisvettä, suolakurkkuja, hunajaa, smetanaa, karviaishilloa, tummaa leipää, kalaa, sipulia ja pelmenejä.

Vitja ponnistautuu pystyyn hieman horjahtaen ja kohottaa piripintaisen vodkalasin.

”Tänä päivänä, jolloin olen saanut diplomin viidennen kuvernementin sosialistisesta kansankorkeakoulusta, haluan juoda maljan Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston rakkaalle johtajalle Vladimir Leninille, jonka kuolemasta on kulunut tänä vuonna neljäkymmentä vuotta. Säilykööt ruumiisi ja ajatuksesi ikuisesti!”

Vitja kävi kahdeksanvuotiaana Leninin mausoleumissa, Leninin säilötty ruumis teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Sekalainen joukko kohottaa lasinsa ja kippaa sisällön yhdellä ranneliikkeellä suuhunsa. Leuat nousevat yhtä aikaa kuin pitkään harjoitellussa koreografiassa. Vodka saadaan kumottua kurkkuun siististi ja vaivattomasti. Vahva juoma korventaa sisuskaluja ja naamat alkavat punoittaa.  

”Toiseksi haluan nostaa maljan rakkaalle äidilleni Ksenia Jelizavetalle, joka asustaa Göteborgissa. Mamasa ei lähetä minulle sukkahousuja, vaikka pyydän. Hänellä lienee siihen syynsä. Ehkei niitä ole saatavissa. Myisin sukkahousuja, jotta voisin ostaa rakkaalle babuskalleni nahkakengät. Kenkiä oli viime viikolla myynnissä berioskassa. Babushka saa nuhaa kun villasukat vettyvät. Valja paralta on leikattu vaivasenluut ja hän hieroo iltaisin varpaisiinsa vodkaa ja vaseliinia. Kiitos kuitenkin mamasa, ettet kylvettänyt minua pienenä liian kylmässä vedessä, niin kuin siskosi Lara, joka ei viitsinyt lämmittää vettä riittävästi. Sinulla on varmaan hyvä elämä siellä Göteborgissa Leifin kanssa. Malja Leifille ja malja rakkaille veljilleni Tomille ja Danille! (Vitja kaivaa povitaskustaan nuhruisen valokuvan, jossa seisoo kaksi lasta punaisen auton edessä). Te asutte uudenaikaisessa kerrostalossa omassa asunnossa ja ajatte Volvo Amazonilla.  Me saatamme saada jo parin vuoden päästä Moskvits neljäkaksiseiskan. Paperit ovat vetämässä. Olisi komeaa ajaa sillä datsalle. Babushka keitti viime vuonna kymmenen litraa karviaismarjahilloa. Olisi Valentina varmaan keittänyt enemmänkin, jos olisi ollut sokeria, ja jolleivät räkätit olisi marjoja syöneet.”

Lara on jo toista kertaa leirillä moraalittoman käytöksen vuoksi, joten hän ei päässyt mukaan juhlimaan siskonpoikansa menestystä opintiellä. 

Vitja liikuttuu kyyneliin omista sanoistaan. Keittiön haalistunut verho liehuu tuulessa. Lihava kissa makaa auringossa ikkunalaudalla ja kyttää pikkulintuja. Se on jo kahdesti pudonnut kolmannesta kerroksesta rojuiselle takapihalle.

”Kiitos babushka, että teit tänä juhlapäivänä herkkuani pelmenejä! Vaikka sinulla on reumatismi, niin jaksat aina ahertaa. Koljasta ei ole apua, kun sillä on kihti ja keuhkotauti ja se on yhtenään sanatoriossa hoidettavana. Pikaista paranemista Koljalle! Vein sinne askin mahorkkaa, Kolja oli mielissään.”

Nyt lasit ovat taas tyhjät. Vitja ei sitä enää huomaa vaan nostaa vielä kerran tyhjää lasia, suuntaa katseensa seinällä vinossa roikkuvaan kehystettyyn kuvaan, josta katsoo tuimasti mies paksujen mustien kulmien alta.

”Kiitos Leonid Breznev! Malja teille!”

Vitja laskeutuu alas ja painaa otsansa pöytään. Keittiössä kuuluu vieno kuorsaus. Svetlana täyttää tyhjät vodkalasit.Brezneville he eivät kuitenkaan juo vaan kuka millekin: Babushka Vitjalle, Grigori astmalle, joka pelastaa hänet armeijalta, Svetlana juo uusille ehjille sukkahousuilleen, Julija postinkantaja Sashalle, johon on salaa rakastunut, Dimitri kumoaa ryypyn kalaonnelle, joka häntä tänä kesänä vihdoin kohtaa. 

Kissa tekee nopean saalistajan elkeen kohti varpusta ja menettää tasapainonsa. Se mätkähtää pihalle metallirojun sekaan ja jää niille sijoilleen retkottamaan. Babushka kurkistaa ikkunasta ja tekee nopean  ristinmerkin. Dimitri täyttää lasit ja Vitjakin virkistyy siinä määrin että saa osuutensa juomasta.

1 kommentti:

Elma Ilona kirjoitti...

Heipätirallaa! Heitin sinulle haasteen blogissani... :)