sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Turkusessa

Vierailin perjantaina siskoni ja hänen perheensä luona. Katsoimme televisiosta golfia. En ole koskaan harrastanut kyseistä urheilulajia, enkä siitä mitään ymmärrä. Golfin seuraaminen on siitä mukava yhteisöllinen tapahtuma, että siinä voi huoleti jutella samalla. Jos olisimme katsoneet vaikkapa hyvän elokuvan, niin emme olisi voineet kommunikoida kuten golfin ääressä. Lauantaiaamun vietin vanhempieni luona. Isä varjeli lintulautaa oravalta, joka kaikista esteistä huolimatta nökötti lintulaudalla pähkinää nakertamassa. Vanhempani olivat jostain lukeneet, ettei ruoan kanssa saa juoda mitään, sillä mahanesteet laimenevat. Join kaikesta huolimatta äidin kanssa lasilliset punaviiniä. Isä ajoi minut Turkuun.

Turussa osallistuin kirjalliseen tapahtumaan: ensin kahta kirjailijaa haastateltiin kirjakaupassa ja he lukivat pätkän teoksistaan. Sitten menimme juhliin, jossa heiltä kysyttiin samat kysymykset ja joissa heidän romaaneitaan luettiin ääneen. Marisha Rasi-Koskinen kävi saman kirjoituskoulutuksen kuin minä, mutta toisin kuin minä, hän on voittanut kilpailuja ja julkaisi jo toisen romaaninsa. Verkostuin juhlissa juttelemalla niiden kanssa, jotka tunsin jo ennestään, vaikka juhlahuoneisto vilisi WSOY:n kustannustoimittajia. Sain yhden uuden FB-ystävän, join Koulu nimisessä ravintolassa WSOY:n kustantaman oluen, kadotin kukkaroni ja sain sen takaisin. Matkustimme R:n kanssa junalla Tampereelle. Minulle selvisi moni työpaikkani johtoa koskeva juoru, jota en voi täällä ikävä kyllä kertoa. Haluan toistaiseksi pitää työpaikkani.

Sain Jaanalta haasteen:

1. Mikä kirja olisi paras kuvailemaan elämääsi?

Eila, Rampe ja elämän tarkoitus. En aio selittää asiaa sen kummemmin.

2.Luetko runoja?

Luen kyllä, vaikka useinmiten en ymmärrä niistä mitään. Viiltävin runoanalyysini kuuluu "mää jotenkin tykkään tästä".

3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?

Käyn jopa runotapahtumissa. Nykyisin uskallaan osallistua niihin, vaikka pelkäänkin runoilijoita. Tulenkantajien kirjakaupassa järjestetään mielenkiintoisia tilaisuuksia, johin myös rohkenen nykyisin mennä.  Kerran eräs runoilija luki teoksensa kannesta kanteen, sillä ei osannut valita, mitä lukea. Hän piti jokaista runoaan ilmeisesti mestarillisena. Jotkut runoilijat huutavat runonsa. Se on muotia.

4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan?

Sanon tähän vaikka Marisha Rasi-Koskisen Valheet. Elokuvassa sataisi koko ajan. Se olisi helppo filmata Suomen kesässä.

5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea, muttet ole (vielä) saanut aikaiseksi?

Olen aina halunnut päästä kehuskelemaan Volter Kilven Alastalon salissa kirjan lukemisella.

6.Onko sinulla salaisia lempikirjoja, joita et kehtaa paljastaa?

Ei ole. En paljasta.

7. Kenet kirjailijan haluaisit tavata?

Haluaisin tavata Claes Andersonin. Haluaisin tavata myös Torsti Lehtisen, vaikka olen hänet tavannutkin, tapaisin mielelläni uudestaan. Haluaisin keskustella Jörn Donnerin kanssa, mutta hän ei todennäköisesti haluaisi keskustella minun kanssani.

8. Kenet romaanihenkilön haluaisit tavata?

En oikeastaan ketään.

9. Kuka on mielestäsi kiinnostava kirjailija, vaikka et hänen kirjoistaan pitäisikään?

Juha Hurme.

10. Minkä kirjan ostit viimeksi?

Ostin Turussa käydessäni Virpi Pöyhösen esikoisromaanin Hän rakastaa minua. Kirjailija signeerasi kirjan "Heidille, Turun keväässä Virpi."

11.Mitä kirjaa luet juuri nyt?

Luen Italo Calvinon romaania Paroni puussa. Olen edennyt sivulle 17.

Heitän haasteen kaikille halukkaille.




7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olin myös eilen Koulussa, tosin vasta lähempänä puolta yötä. Ehkä Tampereen-juna oli siihen mennessä jo lähtenyt.

Pieni Kirjapuoti on symppis.

Åboriginal

Heidi kirjoitti...

Olin yötä Turussa, joten saatoin olla siellä samaan aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tuon kun olisin tiennyt, olisin yrittänyt tunnistaa. Harmi!

Åboriginal

jaana kirjoitti...

Kiva kun vastasit. Samojen miesten perään näköjään ollaan.

Tulenkantajien kirjakaupassa pitää ehdottomasti piipahtaa seuraavalla Tampere-visiitillä.

Heidi kirjoitti...

Kannattaa ehdottomasti käydä.

Anonyymi kirjoitti...

Niin ihanat kengät teillä molemmilla... Saappaat ja maiharit. Kouluaikoina olin ihan heikkoina tyttöjen kenkiin (haistelin niitä aina salaa, jos oli mahdollista). Tarina on tosi, mutta älä ota liian vakavasti. ;) -m

Heidi kirjoitti...

Ikävä kyllä en ole kuvassa, minun kenkäni eivät siis näy tässä.