maanantai 29. huhtikuuta 2013

Puolimykkä mies

Kirjoitusryhmä oli eilen luonani ja luimme ahkerien ja lahjakkaiden jäsentemme tekstejä (ei siis minun). Olen kirjoittanut viimeisinä kuukausina siihen käsikirjoitukseen, johon en usko, noin viisi uutta lausetta. Olen poistanut siitä vähintään saman verran materiaalia. Kirjoittaminen on kivaa, mutta se on kivaa vain jos joku muu lukee tuotoksen ja kehuu sitä. Blogin kyhääminen antaa nopeaa, varsin helppoa narsistista nautintoa. Kokonaisen käsikirjoituksen tuottaminen on epävarmaa ja työlästä. Varsinkin kun usko siihen on mennyt siinä määrin, ettei sitä edes kehtaa näyttää kenellekään. Blogi on kuin rakastaja, jota tapaat pari kertaa vuodessa, jolloin juot samppanjaa ja saat kuulla miten ihana olet. Romaanikäsikirjoitus on kolmenkymmenen vuoden avioliitto puolimykän miehen kanssa.

Kun siis kymmenen vuotta aherrat kaiken liikenevän vapaa-ajan, niin joku kustannustoimittaja saattaa lukea pari sivua sydänverellä tuottamastasi mestariteoksesta. Jos läpäiset julkaisukynnyksen (joka on erittäin epätodennäköistä) niin pääset puhumaan johonkin kirjamessujen nurkkaan, jossa kuuntelijoita on neljä: oma äitisi, joku ystävä ja pari mummoa, jotka ovat erehtyneet salista. Viereisessä kammarissa puhuu täydelle salille maalaislääkäri Kiminkinen.

Minulla on nälkä, mutta en kiusallanikaan syö. Kun kerran minusta ei tule kirjailijaa, niin minusta tulee laiha.

11 kommenttia:

vappu kirjoitti...

Oli mainio kirjoitus tämä. Nauratti tuo lopetus. Älä nyt ihan kuihdu.

Sussu kirjoitti...

Tuossa on ideaa! Mäkin taidan alkaa laihduttaa kun on nuo käsikirjoitushommat niin levällään.

Onneksi on blogi.

Kiitos tästä.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Blogi on tärkeä väline niin kirjoitusharjoituksille kuin tukkoisuudellekin. Toivottavasti suhteesi käsiksen kanssa saa kunnon päätöksen. Herran (=kustannustoimittajan) siunauksen. Kivaa vappua!

AuvoT kirjoitti...

Olen tutstunut yhteen Kiminkisen kirjaan. Ei se ollut yhtään H:n blogia kummempaa tarinaa...

Olethan kirjoittanut blogia yhteensä varmaan kahden kirjan verran. Pientä stilisointia, ja sopiva "kehys- ja välikertomus" mukaan ja kustantajalle vaan. Mielestäni kiehtova jännite syntyisi siitä mikä oli totuus, ja miten toivuit arjen todellisuudesta vuodattamalla, suodattamalla ja muuntelemalla sen blogiksi.

Niin, ja moderniksi mausteeksi esimerkkejä vihapostista jota blogin ansiosta tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Jos haluat tuntea itsesi erityisen tuottavaksi, ota blogista varmuuskopiot ja katso, montako aanelosta tekstiä on. Itse tajusin tuotteliaisuuteni, kun jo vuosia sitten mentiin useissa sadoissa sivuissa. Samaa tahtia kun kirjoittaisi sitä käsikirjoitusta, vaikka vain sen 10-20 lausetta joka päivä, se valmistuisi!

t: exme

Anonyymi kirjoitti...

Ei rakastaja-samppanja -yhdistelmä mikään huono vaihtoehto ole. Taaksepäin katsoessa siitä saattaa muodostua huomattavasti antoisampi ja nautinnollisempi suhde kuin kymmenen vuoden avioliitosta. Miksi olisi tärkeämpää puurtaa potentiaalisen huippuhetken toivossa kuin nauttia ilosta ja onnesta (ja samppanjasta) aina kun on mahdollista?

Åboriginal

Timo Lampi kirjoitti...

Jos paskan kirjottamisesta sais rahaa, oisin rikas mies. Taijjan kummiskii tulla sun vierees ja alkaa laihuttamisen kanssa.
Kirjailijan urasta on näillä lahjoilla turhaa ees haaveilla. :)

Heidi kirjoitti...

Kiitokset hyvistä kommenteista. Palaute tuli heti, ei tarvinnut odottaa vuosikausia.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Herää kysymys: miten puolimykän miehen kanssa VOI a) päätyä naimisiin ja b) vieläpä 30 vuodeksi?

Timo Lampi kirjoitti...

Hoo Moilanen. Sitä vois kysyä mun Vaimolta...
(Hän änki väkiste mukaan...)
Nimim: Yli 30v aviossa ja kokoajan saman naisen kanssa. ;D

Anonyymi kirjoitti...

Minä myös haaveilen käsikirjoituksesta, joka valmistuisi joskus..mutta kun on kokemusta yli 30 vuoden liitosta lähes täysmykän mihen kanssa, niin alkoi hirvittämään. Toisaalta voishan kokemus olla avuksikin. Eikä tuo kirjailijan laihuus tekis mullekaan pahaa :)