Yö ja päivä

Alla on viiltävä tarina, jonka päähenkilöinä esiintyvät  keski-ikäinen nainen ja pitkäkarvainen rotukissa. Yhtymät todellisiin eläviin henkilöihin ovat tahattomia. Tämä syvällinen ja opettavainen teksti on helppo laajentaa romaaniksi tai kenties peräti romaanitrilogiaksi.

Yö

Keski-ikäinen nainen nukkuu lomillaan ja viikonloppuisin hyvin. Nyt ei ole loma eikä viiikonloppu. Keski-ikäinen nainen havahtuu suljetulta makuuhuoneen ovelta kantautuvaan raapivaan ääneen. Rotukissa riipii naisen makuukammarin ovea niin, että maali rapisee. Kissalla on tälläinen vinkeä toimintatapa. Se on kuin kukko, sillä erotuksella, ettei osaa kiekua. Nainen luulee kellon olevan 5.45, jolloin kissalla on tapana herättää hänet. Nainen avaa oven ja kissa vilahtaa huoneeseen. Nainen palaa vuoteeseensa ja huomaa, että kello onkin kaksi. Kissa kehrää naisen korvan juuressa. Nainen vetää peiton kuuloesteeksi. Kissa nuolee naisen hiuksia, nainen tönäisee kissaa. Tätä jatkuu jonkin aikaa. Lopulta nainen nukahtaa. Kännykkä herättää kuudelta. Nainen huomaa siirtyneensä pois untuvatyynyltä, jonka on vallannut kissa. Kissa kuorsaa omahyväisen näköisenä. Nainen muistelee lukeneensa jostain, että kissat elävät kaksikymmenvuotiaiksi.

Päivä

Nainen avaa kotinsa oven. Eteisen lattialla makaa kaksi lääkemainosta. Nainen heittää laput lukematta paperinkeräykseen. Nainen hoitaa työkseen sairaita. Hän ei tarjoile silityksiä eikä tunge potilaiden korviin kynttilöitä ja sieraimiin valkosipulin kynsiä vaan myrkyttää ihmisiä lääkkeillä ja tekee tihutyönsä julkisen terveydenhuolllon suojissa. Naista väsyttää. Vaivoin hän saa heitettyä saappaat jaloistaan ja takin päältään. Naisella on kiljuva nälkä, joten hän kuorii pikkuruisen mandariinin. Naisesta tuntuu, että paino on pudonnut ainakin puoli kiloa. Kissa pyörii jaloissa.

"Oliko pakko herättää yöllä?, kysyy nainen ja irrottelee nappikuulokkeita korvistaan. Äsken niistä vielä kuului samettinen Jake Nymanin ääni.
"Oli. Minusta kuulosti, ettet hengittänyt. Anna ruokaa."

Nainen huokaa, ottaa kaapista kissanruokapakkauksen ja repäisee sen auki. Sormet tahrautuvat inhottavan hajuiseen liemeen.

"En syö. Tuo on Pirkkaa. Siinä on tunkkainen maku."

Nainen  karistaa kokkareisen muonan biojätteisiin ja vaihtaa tilalle kalliimpaa kun on ensin huuhtaissut lautaselta kissanruoan jäämät.

"Vaihda vesi!"

Kissa nuolee ruoan päältä liemen ja lipoo raikasta vettä. Nainen asettuu sohvalle pitkäkseen, lukee lehteä kunnes heittää sen sohvan viereen ja nukahtaa. Kissa torkkuu kerällä sohvan selkänojalla.