torstai 18. huhtikuuta 2013

Matkalaukullinen ajatuksia, ainakin melkein tai ei sinne päinkään

Minusta tuntuu, että minulla oli päivällä joku kirjoitusidea. Arvelin sen ilman muuta muistavani, enkä kirjannut ylös. Nyt ei ole mitään sanottavaa, mutta eihän se ole aiemminkaan tahtia haitannut.

Luin Sergei Dovlatovin kirjan Matkalaukku, mutta siitäkin on hankala kirjoittaa, sillä annoin jo teoksen kiertoon tyttärelleni. Neuvostokirjailijan tekstiä lukee todella mielellään, sillä se on puhdistavaa vaihtelua kaiken viime aikoina kahlaamani runollisen tekstin jälkeen. Suosittelen jokaiselle, joka on joskus vieraillut Neuvostoliitossa tai vaikka ei siellä kuunaan olisi joutunut käymään. Kirjassa mainitaan samassa lauseessa teen keittäminen, vodkaryypyt, hapankaalin jonottaminen ja vuosi vankilassa. Kaikilla on yhtäläinen painotus, eikä mikään nouse ylitse muiden. Kirjan henkilöt ovat istuneet vähintään vuoden telkien takana. Hilpeä kirja. Ei kylläkään yllä ihan Daniil Harmsin ikkunasta putoilevien mummojen tasolle. Tätäkään ei julkaistu Neuvostoliitossa.

No pääsinhän tässä kuitenkin alkuun ihan mukavasti. Jostain syystä minua ärsyttää onnettomuuksien päivittely. En osaa analysoida mistä tuo ärsytys johtuu. Koen jotenkin, että näin pinnallistetaan ihmisten kärsimys. Kauhistelu koskee aina jotain länsimaista tragediaa, se ei ulotu Afrikan mantereelle.

Taidan jatkaa impulssiostoksena hankkimani Vallan linnake boksin katsomista. Sanoin tyttärelleni jääneeni sarjaan koukkuun. Kuulemma yhden päivittäisen jakson nauttiminen ei kuitenkaan täytä riippuvuuden kriteereitä. Ai niin, unohdin mainita, että kävimme nuorison kanssa Telakalla syömässä. Poikani oli käymässä. Hän on saanut töitä Paviljongilta, jossa kantaa tavaroita paikasta toiseen. Tämän lisäksi hän opiskelee vielä muutaman kuukauden.

3 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Matkalaukku odottaa yöpöydällä. taidankin aloittaa sen heti. Dovlatovin "Meikäläiset" on myös lukemisen arvoinen.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Minusta päivittely on tapa esittää empaattista. Sen päälle on hyvä palata arkielämänsä suurten haasteiden pariin miettimään mm. sitä, että mitä herkkuja ostaisi viikonlopuksi.

Siis aivan p-seestä sellainen; jos ei konkreettisesti tee jotakin asioiden hyväksi, niin parempi sitten vaan pitää turpansa kiinni.

Sinä olet ammattisikin puolesta kohdannut niin paljon kärsimystä, että kärsimyksellä mässäily ei vakuuta. Hyvä niin.

Nimetön kirjoitti...

Kaikenlainen ylireagointi ja mässäily saa minussa aikaan vastareaktion. Se on ehkä jotenkin... epä-älyllistä ja tekopyhää. Siinä vedetään mutkat suoriksi ja ummistetaan silmät asioiden moniuloitteisuudelta. Mustavalkoinen maailma.

Olen jo pariin kertaan punninnut Matkalaukkua käsissäni kirjakaupassa, mutta jättänyt sinne. Täytynee vielä palata.

Åboriginal