Lahja

Vielä toissapäivänä vastakkainen talo oli paketissa, eilen oranssit miehet kaivoivat talon esille kuin joululahjan. En huomaa siinä radikaaleja muutoksia. Ennen paketin aukaisua minun oli mahdollista seurailla työmiehiä ja he saivat katsella tarrapiljotteja päässäni. Tarrapapiljotit todennäköisesti jouduttivat urakan valmistumista.

Jonotin eilen kirjastolle. Muutenhan sinne ei välttämättä mahdu. Viittä vailla kymmenen Metso-kirjaston edessä seisoi parikymmentä kirjojen ystävää odottelemassa ovien aukaisua. Ne avaa aina yhtä ystävällinen vahtimestari. Minun lisäkseni sisäänpääsyä vartoivat kotiäidit lastenvaunuineen, laitapuolenkulkijat ja vanhukset. Minua nolottaa käydä niin usein kirjastossa. Olen kuin Knausgård, joka ei Taisteluni kirjan mukaan halunnut käydä liian usein samassa kahvilassa, ettei tulisi siellä turhan tutuksi. No minä en ole Knausgård, joten ihmisille on ihan sama missä kahvia juon. Eräässä kahvilassa oltiin viimeksi liian tuttavallisia ja ilahtuneita saapumisestani, joten joudun säännöstelemään tuon kahvilan käyttöä, mikä on vahinko, sillä kahvila on kiva.

Sain eilen kirjoitettua tutkimussuunnitelman ja hieman omaa fiktiivistä yritelmääni. Yhden henkilön kuvittelen kuusikymppiseksi mieheksi, joka näyttää siltä kuin arkkitehdit ja graafikot aikoinaan: hän pukeutuu mustaan Jokapoika- paitaan, vakosamettihousuihin ja kantaa olallaan Marimekon laukkua, mustaa tietenkin. Tämä habitus tuo minulle heti mieleen koulutetun kulttuuria harrastavan miehen. Sellaisia oli aikoinaan paljon vasemmistolaispiireissä. Miten nuoret kulttuurihemmot nykyään itsensä vaatettavat? Ehkä he näyttävät Miki Liukkoselta.

Katsoin eilen Areenalta jakson Solsidaninia. Siinä Fredde analysoi parisuhteita. Jos olet ulkonäöltäsi kolmosta niin seurustelet kolmosen kanssa. Jos sinä saat vaatimattomasta ulkonäöstäsi huolimatta kuutosen, on takana joku kompensoiva tekijä. Sarjassa kaunis nainen alkaa seurustella rumemman ja vanhemman miehen kanssa, joka on kaiken lisäksi alkoholisti, jolloin taustalla täytyy olla jotain joka tätä eroa kompensoi. Se joku paljastuu lopulta miehen ystävyydeksi kuninkaan kanssa.

Televisiosta tuli hiljattain ensimmäinen osa BBC:n minisarjasta Rakastuneita naisia, se perustuu D.H. Lawrencen kahteen romaaniin  The Rainbow ja Women in love. En ole Lawrencea koskaan lukenut, mutta sarja vaikuttaa lupaavalta. Hesarin arvostelija suhtautui siihen nihkeästi ja kirjoitti, että sarjassa vain naidaan ja puhutaan. Minusta siinä kuvataan eri ikäisten naisten suhteita miehiin ajattomasti ja on siinä yksi homoutensa kanssa kipuileva mieskin. Uskon, että maailmaa pyörittävät lopulta nälkä ja intohimo. Ne pitävät meidät elossa.